Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Täällä ollaan johonkin lähdössä, vaan ei tiedetä mihin. Sillä hämmästys on vallan saanut. Me työnnämme kapineita kärryihin ja ihmiset nousevat niihin myös, mutta yhtä joukosta kaivataan, se on Anna ryökkinä. Selma ja Aina nousevat ruustinnan kanssa kärryille. Vielä vähän odotusta Annaa ei näy. Suru valtaa naisten, jopa meidänkin mielet. Sillä meren hallitsija on jo kaupungissa. Rummut pärisevät, kansaa liikkuu kaikilla kaduilla kuin pilveä. Rummun ääni ei ole sotarummun.
Ei rahtuakaan odotusta siis; Käyn suoraan kohti, urkkijoista viis! ISEBEL. Vaan vallannut on minut outo huoli. AHAB. Sun? Huoli? Kuinka? Arkailetko jo? Vaan eihän sota naisten ratto ole. ISEBEL. Ma Jemlanpojan leirissämme näin. AHAB. Vai Jemlanpojan? Kapinaanko sen Sa luulet joukkojamme lietsovan? ISEBEL. En. Mutta hengittäisin helpommin, Jos ois hän siellä, mist' ei kenkään palaa.
"Sen kyllä tiesin, Kor raukka", vastasin; hän kohotti päätään katsoakseen minuun ja muotonsa kuvasi intoa, levottomuutta ja odotusta. Hän luuli minulla olevan enemmänkin sanomista; mutta minulla ei ollut. Muotoni lienee kuitenkin sanonut enemmän kuin suuni olisi voinut; sillä hän tuli levottomaksi minun tähteni.
Muuten nauttivat sotilaat uskonnollisista syistä mieluisammin sadevettä, ja se seikka heille lisäsi paljon uskallusta; sillä he luulivat kuolemattomain jumalain heistä huolta pitävän. Sitten he seuraavana päivänä, vasten Jugurthan odotusta, saapuivat Thalan seutuhun.
Tämä maa ei ole aikaansaanut mitään sellaista, jonka voisi katsoa vastaavan ihmiskunnan oikeutettua odotusta. Ihmiset arvelivat, kun kaikki läänityslaitoksen siteet ja kahleet olivat murtuneet, että liian kauan kääpiöiden äitinä ollut luonto oli saava hyvitystä titaanien jälkisuvusta, jotka nauraen harppaisivat maankamaralle ja rientäisivät Lännen vuoristoihin neron ja rakkauden lähetteinä.
Olen sitä usein rukoillut. Johanna ... minkä?... mitä sinä rukoilet? Lasta... Herra meitä varjelkoon!... Johanna! Silloin en pelkäisi odotusta ... en pitkiä päiviä ja öitä... Minulla olisi ehtymätön ilon ja onnen lähde itsessäni ... lapsessani ... oi Kreeta! Lapsi, lapsi! Jumala sinua siunatkoon, Johanna! Oi Kreeta... Kreeta!
Se toinen oli levotonta odotusta täynnä ja luuli sydämensä hypähtävän rinnasta, kun ovi avautui. Kaikki kolme naulautuivat paikkaansa. »Päivää!» tervehti Olavi kunnioittavasti, miltei pojanomaisen nöyrästi. Kukaan ei vastannut. Olavi näki vain kuinka ukon tavattoman tuuheat kulmakarvat vetäytyivät toisiinsapäin kuin kaksi mustankellahtavaa ukkospilveä.
Johannes puolestaan oli pelkkää jännitettyä odotusta. Liisa katsoi kuin peljästynyt lintu häneen. Olosuhteet? toisti hän tylsämielisesti. Niin, jatkoi Johannes julmasti, ja meidän aineellinen asemamme. Minä ymmärrän, virkahti Liisa hiljaa. Toivoisit ehkä, että matkustaisin heti täältä?
Jokaisen ohilentävän tuulenhenkäyksen, joka tunkeutuessaan sisään avonaisen rautaristikon läpi heilutti vanhoja seinäverhoja, Durward luuli ilmoittavan odotetun kaunottaren tuloa. Sanalla sanoen, hän tunsi sydämessään salaista pelkoa ja tulista odotusta, mikä aina on rakkauden seurakumppanina ja välistä on voimallisena syynä sen syttymiseen.
Jeremias Munter oli istahtanut nurkkaan kauas kaikista muista; hän oli hiljaa ja näytti alakuloiselta. Syntyi äänettömyys. Usean kasvoista voi huomata jonkinmoista odotusta, jonkinmoista tietoa siitä, että jotakin tavatonta oli tekeillä. Laamanni rykäsi pari kertaa, näytti siltä kuin olisi täytynyt tavattomasti selvittää kurkkunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät