Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Athos astui viimeisenä ulos ravintolasta; hän tapasi d'Artagnan'in jo hevosen selässä ja hyvin malttamattomana. Malttia! sanoi Athos. Vielä meistä yksi puuttuu. Neljä ratsumiestä katselivat ympärilleen kummastuneina ja koettivat turhaan keksiä, kuka yksi heistä puuttui. Nyt tuli Planchet Athoksen hevosella. Muskettisoturi hyppäsi keveästi satulaan. Odottakaa minua tässä; minä palaan heti.
Meillä on koko joukko paistettuja lintuja, ja sitä paitsi onhan nyt pimeä yö. Mihinkä te nyt menisitte. Odottakaa toki, kunnes päivä rupeaa valkenemaan.» Elias katsoi Miihkalia ja sanoi: »Sinä kyllä näytät tarvitsevan lepoa, mutta jos et sitä saa täällä, niin et sitä saa sielläkään.» »Kun olen kestänyt tähän asti, niin kyllä kestän vielä loppuunkin.»
Ei tiedä kuka synnillä rahansa mailmassa saa. Kun en ole vielä Heinosen vaimo, en voi antaa vanhempien ottaa rahoja häneltä. Aiotko vielä niskoilleni jäädä? Meitä on 10 ilman sinua. En sitäkään vaan odottakaa, kyllä Annette täti lainaa. Kaikissa tapauksissa en voi ottaa vastaan vierailta ihmisiltä rahaa. Luuletko, että Annette antaa? Tahdon tehdä työtä.
Yksi ainoa sana jonkun Tsululaisen kuullen saattaisi minut ilmi, ja ymmärrättehän mitä se tietää. Pitäkää salaisuus sisässänne, ja kun olen urkkinut selville missä Enamela on, niin annan teille tiedon; Landelan ja Nohemun turvallisuudesta en ensinkään ole huolissani. Menkää Mambaan valkoisen papin kanssa ja odottakaa minua siellä. En aio viipyä, sillä tiedänhän että sydämenne on raskas".
Kestikievarin pihan poikki kulki samassa muuan nais-ihminen kaupunkilaisessa palvelustytön puvussa. Ehdottomastikin säpsähti maisteri: "Tuo mahtaa olla hovin piikoja!" Ja entistä pahemmin kivisti sydän-alusta, ei juuri kivistänyt, mutta tuntui vaan niin kummalliselta. "Tarvitsetteko hevosta, herra?" kysyi kestikievari. "Tarvitsen kyllä, taikka ... en tarvitse vielä; niin no, odottakaa nyt vähän!"
»Minä katson, mr Utterson», sanoi palvelija, päästäen vieraan suureen, matalaan eteiseen, jota lämmitti, kuten vanhoissa herrastaloissa, kirkas, paukkuva takkavalkea avoimessa tulipesässä ja johon oli sijotettu useampia kallisarvoisia tammikaappeja. »Olkaa hyvä ja odottakaa täällä, sir. Taikka sytytänkö ehkä valkean ruokasaliin?» »Kiitos, täällä on hyvä», sanoi juristi lähestyen takkavalkeaa.
"Odottakaa", minä huudahdin, "minä sidon käsivartenne nenäliinallani ja sitten koetamme kantaa toinen toistamme lähimmälle sitomapaikalle." "Aivan niin, poikani...
"Odottakaa!" huudahti Charlotte äkkiä ojentaen kätensä minulle, kun aioin jatkaa kertomustani.
Mutta sitten alkoivat tykit jyskää samalla kuin tanskalaiset ryntäsivät eteenpäin, ja tuossa tuokiossa ratisi yhteislaukaus heidän pyssymiestensä riveistä. Jääsirpaleita sinkoili muurista, ja suomalaisten pyssyjen lukot alkoivat naksahdella. "Odottakaa!" sanoi Pekka, ja komento kulki hiljaisella äänellä pitkin koko linjaa. Tanskalaiset ryntäsivät lähemmäs ja ampuivat toisen kerran.
Tyttö vastasi samoin, levollisesti ja varmasti: odottakaa! Mutta Keskitalo katseli yhä levottomasti pihanpuoleisesta ikkunasta. Vihdoin hän näki Uutelan tulevan. Hän tunsi rintaansa kuristavan niin, että hän tuskin sai henkeä vedetyksi. Hän rupesi palavasti rukoilemaan. Uutela tuli hiljaa, semmoisena kuin hän oli rannasta noussut: saappaat ja vaatteet märkinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät