United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne meniwät wiimeisetkin wainoojat; mutta Inka puristi lujemmasti Penttiä. "Odota, Pentti odottakaa wähän; minä juoksen hakemaan apua", huusi awulias kansalainen kallion päältä. Kauwan ei hän wiipynytkään, ennenkuin palasi useiden miesten kanssa.
Pian kumminkin tuli työtä liikaa, kun Rahkonen oli juuri nykyjään laskenut hiukan työpalkkansa, eikä hän poikineenkaan, ei millään muotoa voinut kaikkia tilauksia suorittaa. Vaan vähäpä siitä, saahan apua, jos tarvitsee, tilausta ei ole koskaan liiaksi. "Odottakaa, odottakaa hiukan! minä otan apulaisen", sanoi Simo muutamille kiirehtijöille, ja niille, joilla ei ollut aikaa odottaa.
Se kuuluu heidän tapoihinsa ja luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain! ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella. JUNKKA. Täytyyhän minun olla. Mutta minne Eeva on mennyt? ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle. JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä.
Odottakaa: minä teen teidän majesteetillenne ja herra kreiville sen kunnian, että vähän virkistän huonoa muistianne. Kreivi Hornin perheessä oli vuosi sitten eräs suomalainen porvaristyttö; hänen nimensä olen unohtanut, mutta eräät ylhäiset herrat, jotka ovat kunnioittaneet häntä huomaavaisuudellaan, sanoivat häntä Lapinmaaksi. Tosiaankin huonolla aistilla valittu lempinimi, hyvät herrat.
Niinkuin Hinkki muinoin pisteli neuloilla rintaansa sinisen laivankuvan, joka ei siitä ikinä voi lähteä, niin pitäisi minun kirjottaa kulumattomilla kirjaimilla lihaani ja vereeni: porttolain ja kapakkain hävittäjä, muista! Tanssikaa! mutta niillä rahoilla, jotka tanssitte kokoon, luotte te oman hävittäjänne! Odottakaa! minä jo ymmärrän, ettei polisimestarilla ole valtaa teitä hävittää.
Odottakaa nyt hetkinen vaan! »Ja hän ei ainoastaan katsonut, hän luki siitä monta paikkaa, sillä hän huomasi siinä jotakin, joka teki häntä hyvin iloiseksi, ainakin hetkeksi, sillä « Lyyli. Laskekaa, sanon minä! Ins. Pieni Lyyli, se loppuu juuri. »Niin, hetkeksi, sillä hänen järkensä, vaikka olikin heikko, rupesi kohta puhumaan ja selittämään, miltä kannalta asia on otettava.
Vanha sotilas korotti olkapäitään ja virkki puoleksi kuuluvalla äänellä: "oma syynne! miks'ette anna hänen saada pitää tahtoansa, vaan pidätätte häntä väkisin. Hän tosiaan ei ole luotu kaikkina päivinänsä kiinitettäväksi maa-tilkkaan, jonka päällä on syntynyt. Vaan odottakaa vain! kyllä Herra tietää minkä tekee! Jos hän tahtoo auttaa Rietrikin määrän päähän, niin ette taida sitä estää!
ROUVA LINDH. Mutta sehän on kauheata, mitä sanot! Sinä tiedät, ettei asia ole niin! Se on Hannaa kohtaan niin väärin, kuin suinkin olla voi. Sinä et ole voinut koskaan häntä sietää. LINDH. En. Se on totta. Telefooni soi kiivaasti. ROUVA LINDH. Se on vastaus! LINDH. Telefoonissa. Halloo! Hyvä on. Odottakaa hiukan.
Luultavasti te ette tiedä, tohtori Mortimer, että lähtiessänne aamulla minun talostani, joku vakooja teitä seurasi?" Tohtori Mortimer säpsähti. "Mitä sanotte? Kuka sitten?" "Ikävä kyllä emme sitä tiedä! Onko teidän naapurienne ja tuttavienne joukossa Dartmoorissa ketään tuuhea- ja mustapartaista miestä?" "Ei odottakaa, niin mietin.
Te erehdytte minä vakuutan. TOINI. Siis lähden heti panemaan asiaa toimeen. HEIKKI. Ei, odottakaa! Se ei käy laatuun, Amelie. Se olisi suurinta hulluutta. TOINI. Kuinka niin? HEIKKI. Te minun tähteni tuomitsisitte itsenne köyhyyttä kärsimään. Ei, siihen en voi ikinä suostua. TOINI. Minäpä en välitä rikkaudesta, en ole siitä ikinä välittänyt.