Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Olimme erään kerran puolisella sukulaistalossa. Syötyämme pani rouva minut asialleen. Tiedäthän sinä missä pormestari Kurk asuu? Vie tämä sinne ja sano, että insinööri Kananderin rouva lähetti tämän pormestari Kurk'in rouvalle. Rouva antoi käteeni valkoisella vaatteella peitetyn vakkasen. Vaan odotapas vähäisen! Mikä pilkku tuossa liinassa on? odotahan, minä käyn hakemassa siihen uuden liinan.
Täältä näyttää Rantamäki kaikkein kauniimmalta ja hauskimmalta." "Ensi kerralla otamme pojan mukaamme." "Ei toki, varmaankaan se ei olisi viisasta." Juho hymyili: "Tehdäänpäs sitten sinun tahtosi mukaan, mutta odotapas vaan, ensimmäisen vuoden lopussa, silloin tulee minun vuoroni." Kun tulivat kotiin istui Oskari aivan tyytyväisenä leikitellen kalistimellaan; Kerttu oli hyvin totinen.
Mitähän kissimirri sitten tahtoisi? SYLVI. Saako tulla sisään? AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa. SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähän asiaa. AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan. SYLVI. Hirveän tärkeätä. AKSEL. Ihanko todella? Ei odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti? SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.
Hän on nähnyt että Marit'in talo on hyvin varustettu, että hänellä on kirkkaat kupari- ja hopea-kalut, sitten aikoo hän sisään kuin kissa ja rapsia ne itsellensä; mutta odotapas! tällä kertaa käpäläs joutuvat pihdinkiin. Hänellä on arvattavasti sama kissanluonto kuin isälläkin.
Olipa hyvä, että pidin silmällä konnaa Suurkirkon luona ja näin hänen seuraavan teitä, sanoi Joonas vaimolle. Odotapas, veitikka, ajattelin itsekseni, sinulla ei ole hyvää mielessäsi. Ja sitten seurasin teitä toisessa veneessä, mutta se laski maihin veistämön luona, ja minä olin jo vähällä haihtua teistä, kun kuulin äänen ja näin tuon ruskean roiston kohottavan keppiänsä.
Luutnantti sanoi: "voisinkohan saada lasin vettä ensin!" "Tuoss' on vähän, raitista ja kirkasta kuin kristalli. Odotapas, minä panen pienen tyynysen pään-alaiseksi ... noin ... ja sitten tämä ... kärpäsien tautta". Hän peitti hänen kasvonsa kaulaliinallaan. "Tuhannen kiitoksia, pieni Cupidoni", sanoi luutnantti, ja heti oli hän nukkunut.
Vai etkö heistä enää välitä? Odotapas, kun kutsun hänet hän on kaunis tyttö. Ja ennenkuin Arnold oli ehtinyt tajuta asiaa, saapui tarjoilijatar. Hän oli pitkän solakka, vaaleaverinen nainen, jonka kasvonpiirteet eivät olleet vastenmieliset. Neiti Irma, jos saan luvan esittää. Arnold kohotti lasinsa, joi ja istuutui. Irmalle tarjottiin myöskin lasi hän jäi herrojen seuraan nauramaan ja ilkamoimaan.
Se oli tyttö; sillä oli valkoinen päähine ja luultavasti se ei häntä nähnyt, sillä kuultuaan huudon: "odotapas vähän!" säpsähti se ja katsahti hämmästyen taaksensa, mutta pakeni taas linnun nopeudella ja katosi usvaan. Vaikka tyttö niin nopeasti vilahtikin hänen ohitsensa, oli Bertelsköld kuitenkin suureksi kummastuksekseen luullut tuntevansa hänen piirteensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät