Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
CASCA. En, olen luvannut muualle mennä. CASSIUS. Tuletko huomenna päivälliselle luokseni? CASCA. Tulen, jos elän ja sanassasi pysyt ja ruokasi kelpaa syötäväksi. CASSIUS. Hyvä, odotan sua siis. CASCA. Tee se. Hyvästi jääkää kumpikin. BRUTUS. Voi, mikä jörö hänestä on tullut! Hän koulupoikan' oli tulta täynnä.
ROUVA DANELL. He taisivat mennä kauaskin? PORMESTARINNA. Kauas, hyvin kauas aikoivat. ROUVA DANELL. Minä ajattelin, että jos olisivat menneet johonkin lähelle, niin olisin mennyt heitä tavottamaan. PORMESTARINNA. Minä uskon, että he ovat jo kotia tulossa ja kävelevät sillalla. ROUVA DANELL. Sitten he varmaan pian tulevat, minä odotan heitä. Onko tantilla vatsa kipeä? PORMESTARINNA. On.
"Ei, hän ei ole sairas." Boutan tarkasteli taas Noraa viisailla silmillään, jotka näyttivät tahtovan tunkeutua tuon tytön sydämeen. Hän ei kuitenkaan kysynyt enempää. "Hyvä on, minä odotan." Nora lähti vihdoinkin matkaansa ja vei mukanaan Gastonin ja Andréen, jonka hän hieman yrmeästi tyrkkäsi edelleen.
Mutta, Franziska! Oo, minä odotan teitä täällä Ei, se on tärkeämpää! Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi olla antamatta anteeksi. Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! Ei, Minna, minä en ole petturi! VIIDES N
Poika Ali'n ja Hassan'in, sanoi hän nyyhkytysten keskeyttelemällä äänellä, minä tiedän minkä se orja ansaitsee, joka on ollut niin onneton, että on vilpistellyt herransa luottamukselle. Minä tiedän rikokseni ja odotan valittamatta sitä rangaistusta, jonka hurskautesi määrää. Nouse ylös, sanoi sheriffi ystävällisellä äänellä. Mikä on kirjoitettuna se on kirjoitettuna.
Olisit kuullut, mitä äsken miehille puhuin ... aivan niinkuin sinun suustasi. Sitten olen rauhallinen. Enkä tiedä, miksi niin on, mutta nyt ei minua enää peloita jäädä yksin niinkuin ennen, sitten kun Jumala kuuli rukoukseni. Minä täällä istun ja odotan ja kudon ja ompelen. Tules tänne!
"Kuinka niin?" "Kun lähdette tuonne kylmään yön selkään." Minä arvelin itsekseni: ei mahda ulkona olla kylmempi kuin rinnassanikaan. "Valjastakaa!" sanoin isännälle. Hän raapasi päätään ja virkkoi verkalleen: "Hevoset vietiin niitylle tuonne kauas." "Haettakaa; minä odotan." Isäntä läksi. Minä heittäysin puiselle sohvalle. Pöydällä paloi talikynttilä.
Sua odotin lasna ma laineilla, kun kuuhut lahtea kultas, sua odotin silloin, kun ensi murhe mun eloni kukkia multas. Sua odotin silloin ja sittemmin sua odotin kertaa monta, ja istun ja odotan vieläkin voi tyttöä vallatonta! Hän kulkevi vain minun kupeellain ja vierellä käy ja vilkkuu, mut kun häntä kosken, hän häilähtää ja kutria heittää ja ilkkuu.
Mut keinoa En keksiä voi toista parempaa, Kuin että yhä rukouksilla Ja antimilla mitä runsaimmilla Me koetamme häntä lepyttää Ja suositella siksi että luopuu Hän vihastansa turmiollisesta. Kun taivaalliset joskus julmistuvat On nöyryys paras keino ihmisillä! Jos on hän kuollut, jota odotan, Niin viimeisen ma toivon kadotan. Ell'ei hän pian saavu kotia, Niin ompi täällä kaikki hukassa!
"Sen lupaan ... niin totta kuin vapahdetuksi tulen ... niin totta kuin Jumalan armoa odotan", sanoi Bård. Pappi istui kirjoittamaan. Hetken kuluttua laski hän paperin Bårdin eteen ja sanoi: "Tässä olen pannut kokoon lahjoituskirjan; kirjoita sen alle!" Bård otti kynän ja teki ristin; pappi pisti siihen hänen nimensä. "Jumalan nimeen sitte", sanoi hän ja nousi. Ilta oli jo pitkälle kulunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät