Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ylhäisten henkilöiden oli tapana saapua amfiteatterijuhliin kaikkien orjiensa ja vapautettujensa kanssa; ja Arbakeen iso »perhe» oli jo ulkona hyvässä järjestyksessä odottamassa isäntänsä kantotuolia. Suureksi mielipahakseen ne orjat, jotka palvelivat Ionea, ja kunnon Sosia, jonka tehtävänä oli vartioida Nydiaa, olivat saaneet käskyn jäädä kotiin.
Unisena hän katseli ympärilleen. Hän oli näkevinään jotakin valkoista aalloilla, mutta se hävisi samassa tuokiossa. Hän pyörähti jälleen nukkumaan ja uneksi pian kodistaan ja lapsistaan. Kun rakastuneet heräsivät, ajattelivat he ensin toisiaan ja sitten heti Nydiaa. Häntä ei löydetty ei kukaan ollut nähnyt häntä yön jälkeen. Kaikki laivan sopet tarkastettiin ei jälkeäkään hänestä.
Ja niin kauniilta hän näytti tässä miellyttävässä lohduttajantoimessaan, että Stratonikekin tunsi piston julmassa sydämessään. Hänen olemuksensa tuntui jalostavan tuon matalan ja pimeän majan nuorena, kauniina, mainehikkaana hän tuntui olleen luotu tekemään hyljättyjä sydämiä onnellisiksi! »Kukapa olisi uskonut, että sokeaa Nydiaa noin kunnioitetaan!» tuo vanha akka sanoi kuivaten kulmiaan.
Vielä kerran hän suuteli Glaukuksen otsaa ja hiuksillaan hän kuivasi sille laskeutuneen yöllisen kosteuden. »Jumalat siunatkoot sinua, atenalainen!» hän mutisi. »Ole onnellinen rakastettusi kanssa! Muistele joskus Nydiaa! Ah! Hänellä ei ole enää mitään tehtävää tässä elämässä!» Näin sanoen hän kääntyi pois.
»Ja sinä olet välttänyt vaaran, josta minut pelastit?» napolitar sanoi niin matalalla äänellä, ettei Glaukus kuullut. »Jalo Ione, en ole kaunis enkä ylhäinen; olen lapsi, orja ja sokea. Halveksittu on aina turvassa.» Nydia lausui nämä nöyryyttävät sanansa tuskallisella, vastenmielisellä ja ylväällä äänellä; ja Ione tunsi pitemmällä puhelulla vain loukkaavansa Nydiaa.
Ottaen Nydiaa kädestä Glaukus harhaili pitkin käytäviä; hän löysi pian kristityn kopin. Olintus oli polvillaan ja rukoili.
Rohkaisten täten Nydiaa tuo hyväsydäminen epikuurolainen talutti häntä mukanaan rannalle päin, eikä hän saanut välittää Nydian kiihkeistä rukouksista, että hän viipyisi vielä jonkun ajan paikalla etsiäkseen Glaukusta. Ja epätoivossaan Nydia yhä huuteli tuota rakasta nimeä, joka keskellä luonnonvoimien rajua ryskettä kaikui suloisena soittona hänen korvissaan.
»Salve, Julia!» kukkastyttö sanoi pysähtyen parin askelen päähän Juliasta ja ristiten rinnalle kätensä. »Olen totellut käskyäsi.» »Se oli oikein», talon neiti sanoi. »Tule lähemmä ja istu!» Joku orjista siirsi tuolin Julian viereen ja Nydia istahti sille. Julia katsoi Nydiaa hetken miltei hämillään. Sitten hän käski palvelijoittensa poistua ja sulkea oven.
Ja kun Nydia parka tunnustuksensa jälkeen vaipui polvilleen hänen eteensä ja rukoili häntä parantamaan Glaukuksen entiselleen ja pelastamaan hänet sillä lapsekkaan kokemattomana hän kuvitteli tuon synkän taitomiehen kykenevän suorittamaan molemmat tuumi Arbakes itsekseen, mitenkä hän varmimmin voisi pitää Nydiaa vangittuna luonaan, kunnes kuulustelu oli pidetty ja Glaukuksen kohtalo ratkaistu.
»Rakkahin Nydia!» Glaukus huudahti luettuaan Ionen kirjeen , »siunattu lähetti, joka aina kuljet maan ja taivaan väliä, kuinka voin sinut palkita?» »Minä olen ja palkkani saanut!» tessalitar parka sanoi. »Huomenaamulla siis huomenaamulla, kuinka kestän hetket siksi?» Rakastunut Glaukus ei laskenut Nydiaa pois, vaikka tämä useaan kertaan yritti huoneesta mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät