Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sano nimesi, paljasta kasvosi ... oi, minä olisin tuntenut sinut tuhansien joukosta ... sinä olet neiti Regina! Te erehdytte sanoi sama, heleä ääni, jonka Bertel oli kuullut eilen. Se ei ollut Reginan ääni, ja kuitenkin oli ääni tuttu, mutta kenen? Bertel ponnahti ylös ja tempasi hunnun nunnan kasvoilta. Hänen edessään seisoi kaunis, lempeä Kätchen hymyilevin kasvoin.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua oli Bertelin haava tottuneella kädellä puhdistettu ja sidottu. Liikutettuna tästä huolenpidosta tarttui Bertel nunnan käteen ja suuteli sitä. Kunniani kautta, ihana rouva, virkkoi taas tuo suulas kapteeni, minunhan pitäisi olla mustasukkainen ystävälleni, joka on minua viittätoista vuotta nuorempi.
"Minä tiedän", vastasi täti Agnes pontevasti, "ja myöskin nunnan sydämen sisäpuolen. Ja minä tiedän, miksi viheliäiseksi kappaleeksi me teemme sen, kun koetamme ottaa kasvatuksemme taivaallisen Isämme käsistä omiin käsiimme.
Tapa minut, minä olen ... paavinuskoinen. Paavinuskoinen! Kautta miekkani, nyt alan ymmärtää. Minä olen viimeinen katolilainen tässä maassa. Olen kuningas Juhanan ja kuningas Sigismundin ajoilta. Olen yksi niistä neljästä, jotka hautasivat viimeisen nunnan Naantalin luostarissa. En ole kahteenkymmeneen vuoteen messua kuullut, ei ole sen jälkeen pyhää vettä päälleni ripoteltu.
Jättäisinkö armaan kultani nyt, kuu juuri olen toiveitteni porille pääsemäisilläni, umpeen seitsemän vuotta ikävyyksissä oltuani? pjn suinkaan! Tuokaa tänne muu morsiameni, munkit! HIEEONTMUS. Tuolla tulee hän, jota sanot morsiamekses! Häntä seuraa yksi nunna, joka käsivarrellansa kantaa nunnan kaapua ja sitte tulevat kaikki muut nunnat parittain. Kahdeksas kohtaus. Edelliset ja tulleet.
Hänen toverinsa nukkuivat vielä matkasta uupuneina. Silloin avautui ovi hiljaa ja sisään astui hiljaisin askelin eilinen nunna, tuoden haavoitetuille virvoittavaa juomaa. Bertel tunsi päätänsä pyörryttävän. Mielenliikutuksensa valtaamana heittäytyi hän polvilleen nunnan eteen. Sano nimesi, sinä suloinen enkeli, joka vangituitakin muistat! huudahti hän.
Vastaa silloin nais-ääni helähtävä ovensuusta, hämärästä illan, kautta valkean kesä-yön; jatkaa siitä, mihin loppui luku, vaimo saapunut salaa äsken, nousee paatiselta permannolta, hunnun heittävi kasvoiltaan. »Sua tottelin ma, Maunu Tavast, vaihdoin vaatteeni nunnan pukuun, tein sen näyttääkseni, että olit herra ruumiini, sieluni.
Se oli kuin nunnan kammio. Pieni eukko astui huokaillen vuoteen ääreen, kääri auki muutamia ohuita peitteitä ja tuttuja huiveja, yksitellen ... ja siinä olivat lapsen kuihtuneet kasvot ja kirkkaat, liian palavat silmät; pienet, lyhyet, valkoiset sormet levottomasti hypistelemässä huivin ripsuja ... muuten hän oli liikkumaton eikä näkynyt huomaavan mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät