Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Lauri Larsson nuorempi ei hänkään enää ollut mikään maitovasikka; hänestä oli niinä yhdeksänätoista vuotena, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet viimeksi näimme, tullut kullanhimon harmaannuttama ukko. Oletpa kasvanut pitkäksi pojaksi, jatkoi vanhus leppeämmin ja pudisti nuorukaisen kättä. Noissa vilkkaissa silmissäsi on jotakin, joka muistuttaa äidistäsi, poika.
Mut muuten ne lepäsi lippaissa ja piirongin laatikoissa oi, muistatko impeni iloa, kun saimme lapsena penkoa noissa! Ja muistatko, silloin jos käsiimme sai pikkunen samettilipas, heti äiti sen kiiruhti korjaamaan ja hän silmäänsä kädellä hipas. Se oli hänen onnen lippaansa, onnen kultansa ainokainen tai oli se vaan hänen äitinsä onni tai äitinsä äidin vainen.
Marikin olisi toisien leikki-paikassa, että hän saisi itseänsä hänelle näyttää, mikä mokoma mies hänestä nyt jo on tullut. Noissa mietteissä saapui Jaakko toisien kilpa-paikalle ja katso! Olihan kun olikin Marikin siellä. Kumpikin heistä oli paljon muodostunut, kasonnut ja ihmistynyt sitten viime näkemän, varsinkin Jaakko hänelle entistä edullisemman aseman vuoksi.
Yksi metsästäjistä jäi paikalle ja koetti tuiskussa kauvan seurata jälkiä, mutta kohtasi lopulla semmoisen vaivan noissa keräytyneissä kinoksissa, että hädin tuskin pelasti itsensä erääseen torppaan.
Usein viipyi hän viikkoja yöt ja päivät läpeensä kylän hiehokarjan kanssa noissa laajoissa iänikuisissa havumetsissä.
Kun Kanniaisen Jussi, Antin vanhempi veli, tuon kuuli, selitti hän veljensä vanhemman rakkauden omituisella tavalla. "Ei Antilla ollut asiana isänsä tervehtiminen, eikä ikävä häneen, vaan hän kävi Viaporissa katsomassa itselleen talonpaikkaa", sanoi hän. Kumpikahan puoli noissa ennustajissa oli oikeassa? Kenties Jussi tunsi veljensä sisällisen ihmisen paremmin kuin muut ihmiset. Niin, kenties.
Nuot kristityt vangit, noissa punaisissa torneissa, olivat erään pitkäpartaisen, hartiokkaan uskonhylkääjän vartioittavina, jonka nimi oli Hussein Baba, ja jota sanottiin kovin rahan-ahneeksi.
Hänestä tuntui juuri kuin hän, ikään kuin erämaassa, yht'äkkiä olisi huomannut virkistyttävän lähteen, tai ikään kuin haaksirikkoon joutuneena olisi tuntenut noissa lauhkeissa tuulahduksissa hajua maalta, joiltakin ihanilta maustinsaarilta. Seuraavana päivänä oli Antti Pietari täydessä työssä. Hänen voimansa ja halunsa vaan enenivät eivätkä suinkaan, niin kuin mummo oli edellyttänyt, vähentyneet.
"Katsokaa läpi nimet kaikissa noissa vereksissä haudoissa, niissä ei ole sitä, jota haette; vaan onpa tänne huhu tullut, että tuolla valtakunnan toisella kulmalla siellä hän on saanut surmansa, saanut lepopaikkansa".
No kaikilla muilla keinoilla. Se on: kauniilla puheilla ja varoituksilla? Mutta niitä voi luullakseni ajatella tapauksia, jolloin kaikki puheet ja varoitukset ovat turhat. Raivostunut pahantekijä esimerkiksi ei kuule ääntäsi; taikka olet huomannut pahanteon niin myöhään, ettei ole enää aikaa varoituksiin. Niin, en tiedä noissa kohdissa, sanoi äiti torjuen minun ansojani avonaisella kädellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät