Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Perikunta nosti riidan lautamiestä vastaan perinnöstään ja nimismies rupesi heidän asiansa ajajaksi; se seikka ei suinkaan vähentänyt lautamiehen alakuloisuutta. Käräjät tulivat. Lautamies toi kuitit oikeuteen.
Siinä hän sitten istua röhötti selkäkenossa käskewän näköisenä; näyttipä siltä kuin hän hallitseisi koko seuraa. Longman, lainwalwoja, istui toisessa päässä pöytää ja talon isäntä sekä Rommander molemmilla siwuilla. "Kuka jakaa?" kysyi Lewenius puoli komentawasti. "Kukas muu kuin weli Lewenius", sanoi nimismies alamaisuuden tunnolla.
Ja vaikk'eivät ne olleet sen selvempiä, ymmärsivät kuuliat kumminkin, että ainakin joku rosvo oli tuolla kellari-kamarissa ja että heillä oli aikomus juuri tänä yönä tehdä joka ryöväys. Nimismies hiipi antamaan käskyjänsä.
NIMISMIES: Sitä pahempi; asiaa se ei laisinkaan lievennä. Onhan hän jo siksi ijäkäs, että pitäisi ymmärtää varoa itsensä väkijuomista.
Syyttäjä Varmanen antoi oikeuteen syytetyn papinkirjan ja lausui kertomuksen pidetystä poliisitutkinnosta, päättäen että mikä tässä tutkimuksessa tuli ilmi ynnä useat jälkeenpäin tulleet todistukset kuin myös se yleisesti tunnettu seikka, että Taavi Hannula aina oli vihannut velipuoltaan Jooseppi Hannulaa, saattivat melkein selväksi, että syytetty oli surmannut velipuolensa Joosepin, jonkatähden nimismies nyt vaati Taavi Hannulan langettamista lain rangaistukseen, antaen oikeuteen tutkimus-tilaisuudessa tehdyn pöytäkirjan, vainajan vaatteet ja Taavin kirveen, ja luetellen syytöksen vahvistukseksi, paitsi ilmi-antajaa Olli Hovilaista, koko joukon vieraita-miehiä.
Nimismies kun näki, että isäntäkin oli hevosta tarkastelemassa, niin otti kädellään isäntää olkapäästä ja käskevästi sanoi: »Hevosia aisoihin!» Isäntä vihaisesti riuhtaisi leveitä hartioitaan ja melkein ärähtäen sanoi: »Aikaa Jumala loi eikä puhunut kiireestä mitään.» Sen sanottuaan hän kuitenkin lähti toimittamaan hevosia aisoihin. Kiljaisi pojilleen, että »Hiiro ja Voikko pannaan vaunujen eteen.
"Olkaa vaiti tekin", tiuskasi tuomari, terävästi katsoen Hovilaiseen, "kunnes teidän luulojanne kysytään. Alkakaamme todistajain kuulustelu!" Oli koko joukko vieraita-miehiä saapuvilla. Sota-Matin ilmoitti nimismies olevan yhä kipeän, vesi-taudissa. Hän oli lähettänyt hakemaan, kun ei kuulunut Mattia, mutta tämä oli todella liian huono tänne kuletettavaksi.
Mihin, kontit seljässä? JUHANI. Edessämme on pitkä matka. NIMISMIES. Helvettiinkö sitten mennään? Häh? JUHANI. Tahdotteko meistä mitään? NIMISMIES. Mitähän olis teillä annettavaa minulle? Mutta onhan lupa kysyä vaikk'ei varaa ostaa. No oikeinpa silmänne kyräilee ja mullistelee minuun, ja ellen olis tottunut katselemaan itse perkelettä vasten naamaa, niin ehkä sydämeni vähän pampahtelis.
Nimismies otti matkalaukustaan paperivihkon, tuli sen kanssa Jäykkälän isännän eteen ja sanoi: "Tässä on teille tuhannen markan velkomus Niemimäkelän isännältä. Hän on sen hakenut kuvernööristä ja saanut heti takavarikon siihen, jonkatähden, jos maksoa ei tapahdu, minun pitää kirjoittaa takavarikkoon kalua tuhannen markan arvosta."
"En herra vallesmanni", selitteli Jaakko katsellen kurppostensa nokkia, "en minä koetellut, vaan kärryt kaatuivat toisen kerran; siksi minä näin kauvan viivyin." Nimismies päätti sen johdosta vielä tänä syksynä panevansa tuon tien jakotieksi Yli- ja Kirkonkyläläisille; "ja katsokootkin sitte itseänsä, jos eivät sitä kunnolliseksi korjaa", sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät