Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vilautapa toistakin kättäsi, että näen saapiko toivottaa onnea. Tässä tämä on. Hilja veti tyytyväisesti nauraen kätensä hameen suojasta. Niinpähän on. Onnea vaan!... Aliinalle ei näy vielä tarvitsevan toivottaa, koska pitää kätensä näkösällä. Hilja sanoi kiitokset hänelle toivotetusta onnesta ja alkoi lasketella: Jo tälle saapi toivottaa valmiiksi, ei siihen ole pitkää aikaa...
Kaksi viikkoa työskenteli hän vielä oppi-paikassansa; sen ajan kuluttua, otti hän puhuaksensa mestarille: "Nyt taitaa olla minun vuoroni lähteä!" "No, kuinka Taavetti semmoista nyt puhuu?" tuumaili mestari. "Niinpähän tuo tuli mieleeni, että menen takaisin sinne, mistä tulinkin!" "Ei suinkaan sille mitään voida; saatte kirjanne vähän ajan päästä!"
Taisi käydä kateeksi niiden, kun ei itsellään ollut ... olisivat kai ne saaneet, jos olisivat tahtoneet ... saahan niitä kelloja vaikka kuka kellosepän puodista... Tuolla niitä nyt tuleekin! Martti meni heitä vastaan ja rupesi seisahtumaan heidän kohdallansa. »Paljonko on kellosi, Martti'» kysyivät ne taas ja mennä reuhkasivat nauraen ohitse... Niinpähän on! ... kateeksipahan käy!
"Ei minulla enää ole valikoiman varaa", sanoi hän vaimollensa, sitten kuin oli päättänyt ottaa tarjouksen vastaan, ja näytti tuota sanoessaan verrannollisesti tyytyväiseltä. "Niinpähän se olla taitaa", huokasi Sanna tuntien lohdutusta siitä, että näki Matin olevan kohtaloonsa tyytyväisenä. Vaan itsessään hän tunsi, ettei hän voisi vielä astua ruotiin, vaikka hänelle paikka tarjolla olisikin.
Kuollut on, kuului Mooseksen vapiseva ääni. Hyvä Jumala sentään, virkkoi Mooseksen äiti melkein itkien. Tuota se ennusti, kun koko ajan niitten tulo on peloittanut kuin kuolema, että jalkoihinsahan ne kaatavat ja niinpähän tekivätkin. Voi hyvä isä sentään! Turhaan meni vielä sitä lääkäriä hakemaan. Siitäkin vielä muun hyvän lisäksi kustannuksia syntyy.
Rikkaalla tavalla oli juomaa kuljetettu ja sitä annettiin niin laajalta kuin huuto kuului ja kellä suu oli. Kuulutuskirja tehtiin ja vietiin pappilaan ensi pyhänä mainittavaksi, ja sitten oli tuleva uusi juonti. Sulhasten mentyä sanoi Reeta: Niinpähän se meni kuin minä olen toivonutkin. Niinhän se menee, jos annetaan mennä, sanoi Viija. Elä vain ajattelekaan purkaa, muistutti Reeta.
Pohjoisella taivaanrannalla vain ruskoinen auringon hohde kumotti ja tulen loimon tapaisena kuvastui Honkajärven tyyneen kalvoon, kun Mooses väsyneenä ja kurjan näköisenä saapui kotiin. Nähdessään Mooseksen tulevan ilman hevosta kotiin Mooseksen äiti löi käsiään yhteen ja kauhistuen huudahti: »Niinpähän kävi kuin Jyskylän isäntä on sanonutkin, kuten Vilkko kertoi. Kuolluthan on Pilkka.»
Vaan tiehensä se olisi sinulta mennyt; suimisti niin kiivaasti ettei vähä... Kolmekymmentä penniä siitä Venäläinen antaa." Läksivät pihaan takaisin. Kalle käveli perässä ja ajatteli nähdessään isän housuja, että mitähän niistä äiti sanoo. "Kaisa, katsopas, kun minä kävin oravan seipäällä kopistamassa." "Niinpähän näkyy. Vaan entäs noita housujasi, tarkastelepas minkälaisessa siivossa ne ovat."
"Ja nyt näkyy semmoisessa kohmelossa olevan, että silmät raukeina pollottavat ... katsokaahan!..." "Niin, tänne asti oikein kuuluu kopparslaakarin kopsutus: join, join, liiaks', liiaks', join, join liiaks', liiaks'!..." "Sanoinhan minä sen eilen, että kohmelossa se on, ja niinpähän oli!..." "Ja Berggrenin Viiu kun luuli, että se on sairastunut!"
Matti ei odottanut veräjällä, mutta Liisa sai hänet kiinni. Sitten kulkivat he molemmat niittytietä myöten peräkkäin Matti edellä, Liisa vähän jälempänä. Parin viikon päästä tässä saa jo alkaa viikatetta keikutella, sanoi Matti. Katso, kuinka tuolla aitovarsi angervata työntää. Niinpähän näkyy, sanoi Liisa ja koki pysyä perässä. Notkossa oli puro, ja se oli vielä vesillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät