Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tai että huulemme sanovat 'ei', vaikka silmämme huutavat: 'minä odotan! Emmekö me kaikista siveyssäännöistä huolimatta ole valmiit mihin tahansa, kun se 'oikea' tulee? Emmekö me ole levottomia kuin kompassin neula, kunnes näytämme pohjoista, s. o. sitä, mitä sydämemme janoo?» Nuori rouva katsoi hämmästyneenä sillälailla hän ei ollut kuullut vielä kenenkään puhuvan.
"Saatpa nähdä, että jotain tulee postista! Lapset juoksevat aivan kilvassa tuolla tiellä, Jörgen yksin jää jälkeen kelkkoinensa." Neula poukkoili yhä kiireemmin.
"Milloin vaan tahdot", vastasin minä, ihastuneena. Tällöin olisin ollut valmis repimään hänet. Minä läksin samassa Ivan Ignatjitshin luo ja tapasin hänet neula kädessä: hän näet oli saanut käskyn kapteenin rouvalta pujottaa sieniä rihmalle, kuivattaviksi talven varalta. "Kas niin! Pietari Andreitsh!" sanoi hän, nähtyänsä minut. "Mistä matka, uskallan kysyä?"
TOMMI. Vähempi voima turvaa suurempaan, samanlainen etsii samanlaista; rautavuori lähestyy manjettia ja neula käy levottomaksi, mun veressäni on jotain heimoutta tuon lekkerin sisällyksen kanssa, ja siitäpä sydämmeni nyt ammahtelee. TITUS. Jos se pieni tynnöri olis meillä. TOMMI. Se taitaa vielä olla meillä; sillä koska ryöväri ryöväriltä ryövää, sitä Jumalakin nauraa.
Nyt istui hän pienessä huoneessaan työ käsissä, mutta neula lepäsi, ja hänen katseensa osoitti, etteivät hänen ajatuksensa nyt olleet työssänsä. Silloin tuli Kaarle sisälle ja hänen kätensä alkoi koneellisesti silloin tällöin ompelemaan tikin. "Kas tämäpä ahkeruutta, vielä tänäkin päivänä neulot," sanoi Kaarle tavallisella hienolla kohteliaisuudellansa. Sesilia hymyili heikosti.
»Mitä vielä, älä tuosta huoli; kyllä hän pian leppyy ja tulee muutaman päivän päästä varmaankin jo taas tänne.» Mutta tässä luulossaan kenraalinna pettyi, sillä Paavoa ei kuulunut. Päivät ja viikot kuluivat, mutta aina vieläkin hän pysyi poissa. Eräänä päivänä Hilja istui ommellen kamarissaan. Hitaasti joutui työ, sillä vähän päästä lepäsi neula, ja Hilja oli syvissä mietteissä.
Viimein toki hiljasuuden keskeytti olisikin äsken erottanut vaikka neula olisi lattialle pudonnut ja sitte hän levollisesti oli kysässyt: kuka tuon kirjotti? Eihän sitä kukaan tiennyt ja varoi se tepposen tekiä ilmottautumasta. Toisiaan vaan pojat äänettöminä katsastelivat ja posket heillä hohti kun puolukan päivänpuoleinen pollukka jälkikesällä.
Siellä lienee ollut kaksikymmentä henkilöä, nuoria ja vanhoja, mutta he leikitsivät kaikki, ja niin teki Scrooge myöskin; sillä innostuneena siitä, mitä tapahtui, unhotti hän kokonaan, ettei hänen äänensä kuulunut ollenkaan heidän korviinsa, ja lausui aivan kovasti ajatuksensa, vieläpä arvasi usein aivan oikein; sillä terävin neula, paras Whitechapel'in neula, josta taattiin, ettei sen silmä syönyt poikki lankaa, ei ollut terävämpi, kuin Scrooge; vaikka hän kyllä luuli olevansa tylsä.
»Tuo neula on pantava hiukan enemmän oikealle syvemmälle, tyhmyri! Etkö huomaa, kuinka tasaiset kulmakarvat ovat? Luulisi miltei sinun nyt pukevan Karinnaa, jonka piirteet ovat niin vinot. Nyt pane kukkia mitä! kehno!
Hänen poskensa olivat vaaleat, hänen silmissään kiilsivät kirkkaat kyyneleet. Ompelu oli pöydällä; neula oli tänä päivänä saanut levätä. «Minä lähden huomenna kotia«, sanoi Johannes istuessaan Annan viereen. «Mutta, Anna, oletko sairas; mikä sinua vaivaa, sinä olet itkenyt?« Anna hymyili. «Ei minua vaivaa mikään«. «Et syyttä, iloinen tyttö, ole itkenyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät