United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamaa päivää myöhemmin, kun Maiju neitsy neitien huoneessa Margareetan johdolla silitti Katariina rouvan päähineitten rimssuja, varoi hän tilaisuutta, kun ei Sesilia ollut huoneessa ja otti niin murheellisen katsannon, että Margareetta kysyi jos hän oli sairas. "Ei, en minä sairas ole, mutta semmoiset uutiset, joita nyt kuullaan, saattaa kyllä ihmisen murheelliseksi."
Perällä aita, jonka keskellä on kapea pyöräportti, molemmin puolin porttia kiikkulautapenkki. Aidan takana maantie. Taustassa meri. Auringonlaskun aika. Ravintolarakennuksesta kuuluu tanssisoittoa. ANNA ja LETTO istuvat kulmikkopenkillä puhellen läheisesti keskenään. NEITSY JANNE ja muutamia muita nuoria merimiehiä tanssii keskipihalla merimiestanssia.
Antakaa anteeksi, herra kapteeni, että Janne on nyt hutikassa. Mutta niinkuin kapteeni tietää, ei monta kertaa lähdetä merelle ensi kertaa. JUNKKA. Missä Eeva? NEITSY JANNE. Hän tulee tuossa. Setä! Mitä te täällä? JUNKKA. On muuan tärkeä asia. Mutta minun pitää ensin käydä tuolla sisällä. Ei, setä hyvä! Ei minua viedä huvimajalle! Ethän sinä, jeeveli, passannutkaan päälle! NEITSY JANNE. Jees.
Se tuo Onnen herra ei kuin tuota kapteeni Ramberg käski sanoa, että kapteeni Varjakka olisi hyvä ja tulisi heti käymään tuolla huvimajalla, on tärkeä asia koskeva laivaa. VARJAKKA. Hyvä on. NEITSY JANNE. Hän sanoi, että heti. Hyvästi. VARJAKKA. Minä tulen pian takaisin. EEVA. Minä lähden heti. VARJAKKA. Suvaitsetko, että tulen huomenna aamupäivällä luoksesi jäähyväisille.
Maionian eli Lydian maassa, pienessä Hypepan kaupungissa, asui nuori neitsy, jonka nimi oli Arakne. Hän ei ollut korkeata sukua, sillä hänen isänsä, Kolofonilainen Idmoni, oli värjäri, eikä äitikään juuri ollut miestänsä korkeasukuisempi.
Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn. HILMA. Kuulin. Se olisi kauheaa! EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko? HILMA. Kuulin. Mutta, rakas , minä olen tuhma kuin sammakko! NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään! EEVA. Minun on mahdotonta nyt.
Nuori mies avasi akkunan ja viittasi pienokaista tulemaan. Sitten soitti hän kelloa. Neitsy Madsen astui sisään.
"Niistä ei ole kysymystä," sanoi neitsy Madsen hiukan närkästyneenä. "Minun isäntäraukkani makaa sairaana hän on kuoleman kourissa, eikä ole ketään, joka häntä hoiteleisi, kun en minä ole saapuvilla. Tahdotteko käydä hänen luoksensa sillä välin, kun minä juoksen hakemassa lääkäriä?" "Mielelläni." "Kiitoksia. Seuratkaa minua. Me asumme heti tässä kulmassa."
ONNEN HERRA. Teidän nimenne on Elviira? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Asutte Parhialan talossa? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Ja sukunimenne on Parhiala? ELVIIRA. Niin. ONNEN HERRA. Kaksi lasta? ELVIIRA. Kaksi lasta? ONNEN HERRA. Yksi poika merellä? ELVIIRA. Herra hyvästi varjelkoon! ONNEN HERRA. Minä huomaan, että on tullut erehdys. Minä tarkoitin äsken neitsy Eevaa.
Hän nojasi päätänsä ovenpieleen ja itki. Frans Blendenau avasi silmänsä. "Tekö siellä olette, neitsy Madsen?" "Ei." Hän käänsi päätänsä. "Kuka te olette?" "Teidän palvelusneitsyenne lähetti minut tänne pitämään teille seuraa sill'aikaa, kun hän meni tuomaan lääkäriä." "Se oli kauniisti tehty teiltä. Missä tapasi hän teidät?" "Alhaalla alhaalla kadulla."