Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Mutta Avojalka sitoi ison esiliinan eteensä ja meni syvään huokaistuansa navettaan, höyryävä sanko kädessä. Lehmä näkyi olevan hyvillään, kun häntä niin varhain muistettiin, se mörisi, taukosi usean kerran juomasta ja katsoi suurin silmin Avojalkaan. "Niin, kyllä minua nyt ruvetaan kyselemään ja ivailemaan", virkki Avojalka itsekseen, "mutta vähät siitä".
Silloin Mikko puolihätäisesti sanoi: Mene sinä poloinen pirttiin, minä koetan tavalla tai toisella saada tämän navettaan. Hei vaan! Mikäs tässä on hätänä, matalassa kaivossa! huudahti Malla iloisesti. Otahan lapio ja madalla nietosta, niin viedään kaikella kunnialla viemisemme perille.
Ja toiseksi hän tunsi itsensä niin ylpeäksi saadessaan noin puoleksi totella ja puoleksi opastaa tottumatonta Heikkiä. Uutta eloa oli tullut kaikkeen Vuorelan väkeen. Ja nuori Liisa puikkelehti tuvasta aittaan ja navettaan ja maitohuoneeseen kahta toimekkaampana emäntänä. Heikki oli tullut maalle hyvin reippaana ja iloisena.
Ja Hopitengan alle kuivikkeita levitellessään sanoi: »Tämä morjake se on minun lehmäni. Tätä ei anneta kenellekään.» Minkätähden se on sinun lehmäsi, oletko sinä sen tuonut tähän taloon? En ole tuonut. Tähän navettaan se on syntynyt, mutta kun se on tämän navetan parhain, niin parhaassahan se on vievän mieli, sehän on vanha sananlasku. Joko sinä sitten olet menossa tästä talosta?
Tämän tehtyämme eli syötyämme panimme pahnain päälle maata mainittuun navettaan ja uneksimme sitte hauskoja, herttaisia unia, kotimaastamme ja suurista, loistavista voitoistamme, jotka olimme voittavinamme j.n.e. Tammikuun 18 päivän aamulla lähdimme mainitusta kylästä marssimaan Filippopolia kohden.
Se tietopa tytöille hyvää teki, saivat ihan imelän säkin leukansa alle, sanoi Hetvi nauraen. Tytöt eivät olleet Hetvin sanaa kuulevinaan, vaan lähtivät juosta huurottamaan navettaan saadakseen vapaammin päästää ilonsa valloilleen. He luulivat äitinsä olevan kamarissa puhelemassa isännän kanssa siitä maan kaupasta.
Ja kerrassaan Jumalan ihmeeltä tuntui se, mitä tapahtui seuraavana päivänä siitä, kun olin mummon luokse tullut. Viholliset olivat vieneet hänen ainoan lehmänsä, mutta se palasikin nyt odottamatta kotiin nuora sarvissa ja iloisesti ammuen. Kyyneleitä vuodattaen ja ääneensä Jumalaa kiittäen talutti mummo lehmänsä navettaan ja haki sille heiniä eteen.
Onko isäsi kotona?" "On, arvaten hän on kamarissa." "Kiitos neuvostasi, minä menen hänen puheillensa; mene sinä jonnekin muuanne." Leena meni navettaan päin ja Taavetti isännän luo kamariin. "Hyvää päivää, isäntä!" sanoi hän, astuttuansa huoneesen. "Päivää, päivää", vastasi isäntä. "Minä lähden tänä päivänä pois tästä seurakunnasta.
Sitte oli akoille sanonut: »Käykää musta härkä peräparresta päästämässä irti.» Akat menneet navettaan, niin häntä vaan oli moiskahtanut oven pieleen. Sen olivat nähneet koko härkää, pää oli ollut kytkyessä parressa vaan. Ja sen pään sitte olivat vieneet aitan lakeen ja sanotaan sen tänäkin päivänä olevan vielä siellä tallessa.
Siviiliukkoja kaikki. Ei jälkeäkään äskeisistä sotamiehistä, muuta kuin kerityt korvalliset. Ruotukumppanukset oli unohdettu. Kukin haki vaan vertaisiaan ja kotipuolelaisiaan. Siihen se hupeni kolmen kesän yhteishenki. Hellu tuolla hiipii navettaan niin alla päin. Ei nyt enää häneen moni vilkase. Tänä iltana juo Ahonenkin viimeisen maitolitransa.
Päivän Sana
Muut Etsivät