Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Näistä puhuessaan he aina makeasti nauroivat ja Gall aina kääntyen Tapaniin kysyi: "Tiedättekö te niistä mitään?" Tapani aikoi pysyä niittenkin kysymysten suhteen jäykkänä, vaan jo kerran punalti päätään ja sanoi: "En tarvitsekkaan tietää", ja nousi lähteäkseen pois. Dampbell tämän nähtyään sanoi kohteliaasti: "Istukaahan nyt siksi kunnes saatte meidän kumpaisenkin kengät hoitaaksenne."
Ensi kerran kun he siitä puhuivat, suutuin minä ja tahdoin lähteä pois, minä luulin, että he silpovat minun niin, että mieheni alkaa minua inhota. Mutta herrat nauroivat ja lopuksi he sanoivat, että jos minä mieluimmin tahdon kuolla, niin on se minun oma asiani. Kahdeksan päivän kuluessa he alinomaa sanoivat minulle, että minä varmaan kuolen kuukauden perästä.
Ja hän sanoi päättävästi, aivan kuin koko maailmaa vastaan, ettei hän tässä maailmassa rengiksi rupea eikä tahdo, vaan muuksi. No miksi muuksi? Merimiehen akaksi. Tepon Iikka rupeaa merimieheksi ja on aikonut sitten minut naida! Isä ja äiti nauroivat. Ja likankin kanssa toissa päivänä tappelit! sanoi äiti. Kuka sitä on sanonut! Itse kerroit. Niin, no sen verran, se ei haittaa!
Everstinna ei vastannut mitään, vaan käveli eteenpäin, antaen armollisesti kättä välistä yhdelle, välistä toiselle tuttavalleen, ikäänkuin ajatellen: »Mikä kunnia teille alhaisille, kun saatte tarttua käteeni». Muutamat tuosta kädenannosta olivatkin onnellisia, mutta useimmat nauroivat hänen ylpeää armollisuuttaan, kun hän selkänsä käänsi.
Kunniavieras! purskahtivat kaikki nauramaan, nauroivat ensin vallesmannin kanssa ja sitten keskenään, menivät hiukan kumariinsa, oikaisiivat siitä vähän ajan päästä suoriksi jälleen ja housunkaulustaan kohottivat. Kapteeni kulki vallesmannin jälestä ja pisti päänsä jokaiseen piiriin, joka oli »kunniavieraasta» syntynyt: Se oli saakelin hyvä keksintö ... eikö totta?
Kun hän tuli pöydän ääreen, hän pani kätensä ristiin, katsahti ylös ja puoleksi niiasi ja puoleksi kumartui hartaudessaan. Silloin pariskunta purskahti nauruun, koettaen samassa osoittaa, että he nauroivat vaan keskuisilleen asioille. Mutta Friida ei näyttänyt edes huomaavan heitä, yhtä vähän kuin hän huomasi ketään muita.
Minulle on kerrottu, että he uskovat jumalaan ja tulevaan elämään.» »Täydellinen erehdys, Glaukus ystäväni», filosofi sanoi. »Olen itse keskustellut heidän kanssaan he nauroivat minua vasten kasvoja kun puhuin heille Plutosta ja Hadeesta.» »Oi jumalat!» kultaseppä huudahti kauhuissaan. »Onko noita kirottuja täällä Pompeijissakin?»
Molemmat nauroivat makeasti härän vahingolle ja Otto vielä täydensi sen häviön kuvaa, lisäämällä, härän onnettomuudesta nauttien: Ja silloin siitä härästä ei jäisi mitään ... ei häntääkään jäisi ... ja lihatkin syötäisi paistina ja sylttyinä ja nahkasta tehtäisi kenkiä! Siten lohduttelivat he itseänsä ja kostivat härälle, ja jo ehdotti Otto: Pelotellaanpas telehvoonilla. No!
Sitte pudisti hän Ollin kättä ja sanoi tahtovansa, että Olli tahtoisi hänelle perin pohjin opettaa maanviljelystä; hymyilevä Inkeri katsoi häneen kummastellen. "Eihän tuo ole Inkeri! Noita kasvoja en tunne enää! Eihän sillä pikku tytöllä, joka tahtoi meidät jättää ja palata kotiinsa, ollut tuollaiset kasvot." Kaikki nauroivat.
Mutta yht'äkkiä juolahti hänen päähänsä ajatus, että hän saattoi tavata siellä Paulin, ja hän alkoi kävellä ja tarkastella ihmisten kasvoja, kulki yhtämittaa edestakaisin puiston päästä toiseen, vaatimattomin, mutta nopein askelin. Ihmiset kääntyivät ja katsoivat häneen, toiset nauroivat hänelle ja viittailivat keskenään häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät