Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Toiset vaan nauroivat. Tottumus sen tekee, sanoi Korhonen. Jahkapahan olet muutamia vuosia käynyt rahtia, niin kyllä opit sinäkin. Luissaan sen meikäläinen tuntee, milloin vaara pyörii. Seuraavana yönä otti väsymys kumminkin Villestä vallan. Hän oli juuri päässyt makeimpaan uneen, kun Korhonen äkkiä hyppäsi vuoteeltaan ja saimeasti kiroten ryntäsi ovesta pellolle.
Hän huomasi sen siitä, että kaikki ihmiset täällä enimmäkseen nauroivat, kun häntä puhuttelivat, pyrkivätpä perheen nuoremmat jäsenet suorastaan häntä housuntauksista tuttavallisesti pudistelemaan.
Sehän on niin kaunis nimi, ja muistuttaakin enemmän 'Maikkia'." "Aivan oikein", vastasi Eugen tyytyväisenä, "sehän on ihan kuin Maikki. Hyvin hyvä, kultaseni sehän on oikein runollinen nimi pikku Mai!" "Ristimmekö hänet siksi?" "Ristimme! Et olisi voinut keksiä kauniimpaa ja miellyttävämpää nimeä." Ja he nauroivat molemmat kuin kaksi iloista, onnellista lasta.
Samassa tuli joukko miehiä pitkin tietä; ne nauroivat kohti kurkkua, laulaa loilottivat tuuppien toisiansa. Juho tarjosi käsivartensa nuorelle tytölle, joka vastaanotti sen iloisesti ja luottamuksella. "Matka on pitkä, minä luulin herra Bruhnin ajavan tohtorin vaunuissa." Juho pudisteli päätään ja toivoi, matkan olleen kaksi kertaa niin pitkän.
Herra ja rouva nauroivat katketakseen kihlattujen voimisteluharjoitukselle, katsellessaan soittajaa pitkässä sinellissään ja Hannaa kyökkiesiliina edessään. "Näin meidän pitää joka aamu tehdä uudessa kodissamme", virkkoi soittoniekka. "Niinpä kyllä", arveli Hanna, "terveyden ylläpitämiseksi!"
Ja Agnes ja Aili nauroivat sille niin, että kyyneleet vierivät pitkin poskia, niinkuin ainoastaan 17-vuotiaat osaavat nauraa.
Berven oli varmaankin kertonut jotakin hauskaa, jolle he molemmat nauroivat niin makeasti... Ja kohta tämän jälkeen hän kuuli Jakobin puhuvan portaissa kovalla äänellä siinä oli jotakin poikamaisen vallatonta; he nauroivat kumpikin omalla tavallaan, Berven ikäänkuin yskähtäen väliin.
Ehkä sentään maisteri riittäisi, jos sattuisi oikein hyvä. He nauroivat sille. Liina on kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, sanoi sitten Elli ja koetti tehdä äänensä hyvin välinpitämättömäksi, että hän voi odottaa ja valita ... hänellä on pian oma toimeentulonsa, ja hän saa ottaa lukuun muitakin syitä kuin niitä, jotka usein ... minä tarkoitan, ettei hänen tarvitse, niinkuin niin monen muun...
Sellaisia ihmisiä esim., jotka nauroivat minua tai kärsimättöminä kääntyivät minuun selin hirveitten kielivirheitten tähden, en ensinkään tavannut.
Kerran he kaatuivat, kelkka meni nurin ja monta kertaa ympäri, mutta yhtä pian olivat he jaloillaan taas ja nauroivat koko tapahtumalle... Mitähän, jos olisi joku muu niin sattunut ... eiköhän olisi... Vaan me ei huolita mistään! No me ei huolita ... tässä on kaksi semmoista, jotka eivät mistään huoli! Tuntui niin omituiselta, että he ovat kaksi semmoista, jotka eivät mistään huoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät