Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kello löi kolme, kun kreivi oli saattanut ulos viimeiset. «Hi, hi, hi, hoo! Hupainen, hauska ilta!« virkkoi laiha raatimies mennessään. «Uh! Sinulla on tänään ollut onnen päivä!« vastasi lihava. Kreivi G. käveli yksin jääneenä pari kertaa salinsa poikki. Hänen poskensa olivat punaiset, hänen silmänsä loistivat, hänen huulensa nauroivat. Viini oli vaikuttanut tuon.
Ilvehtelijöitä ja narratuita ei puuttunut; muutamat nauroivat, toiset tulivat levottomiksi, ja luulenpa nyrkkisilläkin oltaneen, mutta saksilaisten välillä ne eivät koskaan pääty miekanpistoilla. Kahden-miekkailut ovat, kuten tiedetään, Englannissa kielletyt sangen kovain rangaistusten uhalla. Upseereilla ja sotamiehillä ei ole lupaa tapella, sanokoot syyksi mitä hyvänsä.
Pihalle lepäämään asettuneet sotamiehet lauloivat ja nauroivat; he söivät ja joivat luultavasti aina kello yhteentoista asti, sillä melu ja hälinä ei lakannut hetkeksikään. Itse myllystä kuului silloin tällöin raskaita askeleita, luultavasti muutettiin vahtia. Kaikkein tarkimmin kuunteli Françoise kaikkia, hänen alapuolellaan olevasta huoneesta kuuluvia ääniä.
Jo ensimmäisiä, verrattain vähäpätöisiä raketteja vastaan-otti kansa äänekkäillä hurraa-huudoilla. Hetki hetkeltä tuli mieli-ala yhä iloisemmaksi. Toiset nauroivat, toiset lauloivat, toiset taas huusivat voimiensa takaa. Mutta ne, jotka jo olivat väsyneet tahi kyllästyneet näihin toimiin, huvittelivat tappelulla.
Olipa siinä melu, niin ett'ei saanut selvää mistään. Kaikki puhuivat, kaikki nauroivat; ja ulkona porstuassa alkoivat muutamat maltittomat "vetää" jotakin laulua.
Vernerin silmät katselivat häneen niin tyynesti ja lepyttävästi. Verner oli kaunis mies, hän oli naisten ihailema suosikki. Kaikissa huveissa, kaikissa juhlatilaisuuksissa naiset häntä hempeydellään kokivat lumota, nauroivat, laskivat leikkiä ja kilvan suositella pyysivät. Verner oli hyvä mies... Ja Ester avasi laatikon.
Ne olivat ääneti, kun toiset niille nauroivat, eivätkä mitään vastanneet, jos heitä pilkattiin. Silloin ne vain itseään puolustivat, kun joku niihin kävi käsiksi, mutta ensiksi eivät he tappelua alottaneet kenenkään kanssa. Mutta sanallaan ne rankaisivat, kun joskus kiivastumaan sattuivat, ja kehenkä sanansa sattuivat, sen täytyi vaieten lähteä tiehensä ja hävetä.
«Niin, niin, minä ajan sen teiltä kaikilta!» isä vastasi. Kaikki nauroivat, mutta «tipsukka» kätki peloissaan keltakiharaisen päänsä äidin rinnoille. Isä kohotti sitä hiljaa ja suuteli pienokaistaan ensiksi, sitten äitiä. «Pane nyt sokuria isän kuppiin», lausui hän; «katsoppas, hän ojentaa sinulle kuppinsa!» Tipsukka hymyili, pani sokuria kuppiin ja matami Folette alkoi iloista kiertomatkaansa.
Ja heidän suruunsa tuli valoa, he voivat nauraakin, kun heidän pienet enkelinsä nauroivat, ja liikuttavaa oli nähdä isoäidin ja miniän kumartuneina saman kehdon ylitse. "Ole varovainen, kätke akvarellisi", sanoi Mathieu. "Tuolla tulevat Gervais ja Claire."
Hänen kätensä kaikkia vastaan ja kaikkien kädet häntä vastaan! Siinä oltiin ja siinä pysyttäisiinkin. Joukosta huusi lallattava ääni jonkun ruokottoman sanan hänen jälkeensä. Ja schrandenilaiset nauroivat. »Hän on tytön isä onneton isä», kuiskasi herra Merckel surkutellen maaneuvoksen korvaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät