Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Neiti Lydia on tänä iltana taas saattava nuorukaisten sydämet sukkelammin sykkimään", sanoi Föhrberg kohteliaasti. "Niin vainen", naurahti Lydia. "Maisteri tekee narria minusta". "Suoran totuuden sanon, sen vakuutan", vastasi Föhrberg.
No hyvä, oletko nyt niin kylmä ja rauhallinen, niin selväpäinen ja niin valveillasi kuin katsot tarpeelliseksi voidaksesi tutkia tyynesti asiata? Toivon olevani. Teillä on jaloa viiniä, tohtori! Onko se tokaijia vaiko lakrymakristiä? Tohtori Martti naurahti omituisella kummallisella tavallaan.
Kuitenkin rohkaisi hän mielensä ja vastasi: Teidän majesteettinne, minulla on kirje kreivi Tessinille. Ylhäinen herra naurahti, mutta ei näyttänyt ollenkaan pahastuvan erehdyksestä. Anna minulle kirje, sanoi hän. Eerikillä ei ollut siihen halua. Hän ei tahtoisi kuninkaalle itselleenkään antaa kirjettään. Hän pyysi saada jättää sen kreivi Tessinille.
Hän oli vielä yön ja huoneen vaikutuksen alaisena; hän oli unissaan kuullut lempeän isoäitinsä armaan äänen, ja nyt hänestä tuntui, niinkuin hän kuulisi vanhan, raudankovan talonpoikaiskuninkaan äänen viereisestä huoneesta. Samassa kreivi naurahti itsekin mielikuvitukselleen, pukeutui huolellisesti, niinkuin hänen tapansa oli, ja meni tupaan.
Ja samalla hänessä heräsi halu itse luoda ja muodostella tuota kuvaa; pienimmistä erikoisuuksista suurimpiin ja tärkeimpiin luonteenpiirteisiin saakka: siitä, kuinka hän nosti lasin huulillensa tai käänsi päätänsä tai naurahti siihen, mitä hän ajatteli yhteiskunnallisista kysymyksistä, mitä hän itse harrasti ja aikoi.
Haa, kapteeni, antakaa heidän vaan jatkaa mielensä mukaan! Minä tunnen Ruotsin talonpojat: he sietävät paljon sortoa, niinkauan kuin kuvittelevat olevansa vapaita, mutta riistettäköön heiltä tämäkin luulo, niin he eivät siedä niin mitään. Eikö niin, kapteeni, annattehan herrain menetellä mielensä mukaan? Vanloo naurahti silmäillessään Sigurdiin.
Vai pitäisikö minun ehkä ottaa puutarharengikseni Tuomas, joka mennä kesänä nyhti pois enon harvinaisimmat nuoret hopeapoppelit ja vastasi, kun häntä siitä toruin: onhan häpeä antaa haapain pilata puutarhaa! Arkkiaatteri naurahti. Kalle tulee tänne ylihuomenna ja auttaa sinua. Kalle oli arkkiaatterin vanhin poika, Eerikin ikäinen. Mutta kuka selittää minulle Pliniusta?
Olitte kai samaa mieltä kuin muut. Koko Suomi kiroili kivekkäitä, eikä ihmekään, sillä turvattomat kärsivät sanomattomasti. Mutta kun kaikki oli pantu yhdelle kortille, täytyihän kaikkea uskaltaa, ja kun armeija ei tehnyt mitään, täytyi meidän tehdä kaikki. Nyt tarvittaisiin monta teidän kaltaistanne. Löfving naurahti. Kaksikymmentä vuotta sitten oli monta semmoista.
Sitten alkoi hän kertomaan: Aina siitä saakka kun menimme naimisiin on sitä kuljettu jos jossain paikassa! Vieras naurahti! Rimpisen luonnehan oli jo nuoruudessaan semmoinen levoton ja seikkailuhaluinen! Onkos ihmekään! Vaimo katsahti nyt puhuttelijaansa tuskallisella katseella, jatkaen: Jospa se siinä kaikki vielä olisi! Vieraan kysyvä ja kummasteleva katse oli tähän vastauksena.
Eräänä iltana, kun Ester rukoiltuaan pikku Svenin kanssa tuli Bengtin huoneeseen, sanoi tämä aivan äkkiä: "Istuin tässä ja ajattelin koko ajan sinua, Ester. Sinä olet sentään pieni omituinen ihminen." Ester naurahti. "Miten niin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät