Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Katsos, kun näkee jotakin inhoittavaa, niin pitää syläistä, muuten tulee sairaaksi, ja kun jotakin pahaa näkee ja kuulee ja saa kokea, niin silloin pitää sättiä, silloin pitää sielunkin saada syläistä, muuten se tulee kehnoksi". Avojalan täytyi nauraa näitä mustan Marannan kummallisia lohdutuksia.
"Tämä poika ei työtä pelkää", sanoi Jakke ja hän oikein hypähteli ja reipasteli. "Kas, vaan eipä uskoisi! ompa lepässäkin tervaa!" sanoi emäntä naurahtaen. Samassa kävi hän ukkoonsa kiinni, pöllyytti, nujuutti ja pyöritteli häntä kelpolailla. Jakke nauraa tuhautteli vaan nokkaansa.
Joillekuille vastauksille hän saattoi nauraa aivan säädyttömästi ja vielä kauan aikaa parturin mentyäkin hän voi purskahtaa nauruun niitä muistaessaan.
Jos hän on taas sitä lajia, joka erkaantuu valittunsa saatua maailmasta, niin seisotaan siellä ja puserretaan yksi kohteliaisuus toisensa perästä ja koetetaan olla varan ja tilan mukaan miellyttäviä ihanuus nauraa, mutta se ei ole mitä sanotaan, hän näyttää taivaalliselta ja ajattelee miten kauniit seinäkuvastimet hän tahtoo huoneesensa ja miten hän ottaa papan ja mamman vastaan ja kokonaan ihastuttaa heitä viisaudellansa rouvana.
"Te kuulutte," hän lausui, "kansakuntaan, joka kernaasti nauraa, ja te teette itsestänne ja muista pilkkaa, mahdottomia kertomalla, ja tapahtumattomia tarinoimalla.
Hetmanni nauraa hekotti kovasti; sitten otti hän aika ryypyn leilistä, ja sen takaisin annettuaan, riisui hän verkalleen päällystakin päältään, ja näyttäen suurta reikää selkämyksessä hän sen heitti tohtorille lyhyellä käskyllä, että paikkaisi sen.
"Mistä sen tiedätte...? Minä luulen, että olette jo liiaksikin saanut tietää", sanoi hän ja koetti nauraa oikein sydämmestään, mutta selwästi huomasin minä, että se oli epätoiwon tuskallinen, jotakin peittelewä, mutta turha yritys. "Minä huomaan sen teidän käytöksestänne ja surullisen näköisestä elämästänne", sanoin.
Sinikka-rouva, joka mitä veitikkamaisimmalla mielenkiinnolla oli kuunnellut toisen esitystä hänen otaksutusta lemmenleikistään, heittäysi nyt taapäin nojatuoliinsa ja päästi kauvan pidätetyn riemunpuuskansa valloilleen. Hänen naurunsa soi ja solisi, välkkyi ja kimalteli ... kuin suihkulähde, kuin päivänkaari, kuin kuuttaren kultarihma hopeaisessa yössä. Paavo Kontio antoi hänen nauraa kylläkseen.
NEITI SALMELA. Herra Hurmerinta! HURMERINTA. Minä tahdon saada sanotuksi, että minä teitä rakastan. NEITI SALMELA. Ajatelkaa, missä olemme, ajatelkaa toki! HURMERINTA. Vastatkaa minulle ratkaiseva sana, yksi ainoa sana. Minä en tahdo jäädä epätietoon. NEITI SALMELA. Nyt ei ei ei. Ei nyt. Sitten kun tulette minua saattamaan. HILLERI nauraa. HURMERINTA. Se oli vain joku tuolla ulkona.
Uusi tuttavamme näytti kummastuneelta, mutta silmätessään alaspäin alkoi hän nauraa. "Vai niin. Te näitte nimikirjaimet medaljongissa", sanoi hän. "Siinähän on J. H. Ensin luulin, että olitte oikein sukkela. Josef Harrison on minun nimeni, ja koskapa Percy aikoo naida minun sisareni. Annien, niin tulee meistä ainakin langokset.
Päivän Sana
Muut Etsivät