Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Hän osoitti selvästi, kuinka jumalankieltäminen on käytännöllisesti ja tietopuolisesti mahdoton; kuinka jumalankieltäjät pettävät itseään, kun he iankaikkisen Jumalan asemesta rakentavat itsellensä pieniä, kurjia epäjumalia, joita rukoilevat; kuinka putoava lehti heitä säikäyttää ja kaksi ristissä olevaa oljenkortta saa heidät vapisemaan; kuinka he luulevat itsensä kaikkivaltiaiksi, ja jokainen tarve muuttuu heidän hallitsijakseen, jokainen himo heidän tyrannikseen; kuinka tuulenleyhäys heidät lakaisee pois; kuinka jälkimaailma heitä pilkkaa; kuinka lapsi kätkyessään nauraa heidän luulotellulle viisaudelleen.
Tahtoo saada kodin pieneksi, syrjäiseksi puutarhaksi, jossa lapset rähisevät ja linnut visertelevät, tahtoo vaimoksensa pikku olennon, joka osaa nauraa ja hyväillä ja rakastaa, tahtoo oikean naisen. Silloin etsii semmoisen olennon, jossa löytää täydellisen levon..." "Ja sitä ette koskaan löytäneet minusta!" keskeytti neiti häntä innokkaasti.
Milloinka se on tuo tapahtunut ja mitä hyötyä siitä on? No mitä minä sanoin, että sinä olit kummastuva vai mitä! Provasti alkoi nauraa. Hyvä veli, kuin ajattelen sitä ... sitä... Mitä sitte? Sitä aikaa, jolloin asuimme Ludviginkadun varrella, muistathan, siinä pienessä ylioppilashökkelissä. No entä sitte.
Hänen täytyi kääntyä poispäin salatakseen kasvoihin pyrkivää tuskaa ja sitä, ettei hän nyt ainakaan olisi milleen asialle voinut nauraa.
"Oikein arwattu, hän on joku; ja totta puhuen, on hän morsian; arwasittepahan wiimein", sanoi hän nauraa wirnistellen. "Onko sulhanen teidän pitäjästä kotoisin?" "Eikä ole." "Mistä hän on?" "Hän on en minä tällä kerralla häntä muista." "Entä morsian, onko hän teidän pitäjän lapsia?" "Ei hänkään; hän on tullut sieltä, mistä seppäkin on kotoisin; lapsuuden ystäwät kuuluiwat olewan."
Ei oo sia surunen meiän majassamme; Päivät kuluu kunnialla, illat aitassamme. Pojat käyvät kulkemahan illan pimiällä, Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä. Illan tullen näille maille pojat kylihin kulkee; Likat menee aittahansa, oven kiinni sulkee. Käykää pojat kylissä, vaan elkää menkö saunaan; Pienet piiat pirtissä paljo teille nauraa. 42. EI SAA TYTT
Ei kukaan kuule omaa sanaansa, mutta ymmärtää kuitenkin naapurinsa; yksi hullunkurinen kokkapuhe tai pilajuttu kerrotaan toisensa perästä; kaikki nauravat, niin että kyyneleet juoksevat jokaisen kasvoille; naiset rukoilevat, ettei heitä enää nauratettaisi; vanhain herrain liiveistä poukahtavat napit pois täristyksestä; nuorisokin on tätä nauravinaan, mutta nauraa aivan toisille asioille, joita he toisilleen kuiskailevat; jos tahdot tietää, mitä he kuiskaavat, tule itse nuoreksi ja rakastuneeksi.
Poika purskahti nyt kovaan nauruun ja äiti saneli sanelemistaan: "Niin, niin, tuolla lailla, samoin nauroi isä vainajanikin, niin hänelläkin selkä notkui ja olkapäät hyppivät". Ja mitä enemmän äiti noin puhui, sitä enemmän täytyi pojan nauraa, ja viimein yhtyi äitikin joukkoon, ja niin kohta kuin yksi lakkasi, tarttui toisen nauraminen häneen jälleen.
Kyllikseenpä jo nauraa saa hiuskaunot akhaijit, luulivat aimon kai eelt' astuvan, muhkea kosk' on muotosi, vaan väki puuttuukin, povi pontta on vailla.
Me kyllä saatamme nauraa, mutta Klean, tyttö paran, on kai nälkä."
Päivän Sana
Muut Etsivät