United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän nosti karhuja, susia ja käärmeitä eläinten ja ihmisten päälle, taikka poisti niitä, aina asianhaarain mukaan, eli toisin sanoen: aina sen mukaan kuin hänelle maksettiin. Warastetun kalun takaisin tuominen, lehmien kotiin kulkeminen, pahojen henkien ulos=ajaminen ja kaikenlaisten kipujen ja wammojen parantaminen ihmisistä ja eläimistä kuuluiwat wälttämättömästi Wiklon toimialaan.

Kaikki oli hiljaista. Rattaiden jyrinä linnan kiwikaduilla ja eräitä heikkoja ääniä kuului loitompaa. Sade kohisi waan wesisille kaduille. Olgan ja Simpsan askeleet tuskin kuuluiwat. Lyhtyjen walo alkoi tehdä selitettäwäksi heidän haahmonsa. Olga oli jättäinnyt wähä jälemmäksi.

Monenkaltaiset äänet ja wihellykset kuuluiwat heidän korwiinsa; se oli soitto menneistä päiwistä. Mahdottoman awara sali ilmautui heidän ympärillensä, jonka laessa paistoi tuhansia lamppuja ja kynttilöitä, joista toiset loistiwat kirkkaammin, toiset himeämmin.

Surumielin ja synkkänä kuin tuo ammottawa hauta tuossa katsoin minä, kun pappi nakkeli lastallaan multaa arkun päälle ja sanoi: 'maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman'. Kolkolta kuuluiwat korwiini kumahtelemiset, kun haudan peittäjät heittiwät multaa lapioillansa arkulle, ja tuo kumahteleminen ei kuulunut ainoastaan korwiini waan se kuului aina sydämeeni asti.

Mummo näytti tahtowan nytkin puhua, mutta minä pelkäsin, ett'ei tuo mies kuulisi hänen puhettaan, sillä se kuului nyt waan sydämessä ja tunnossa. Rupesin siis mummon puolesta puhumaan semmoisia sanoja, jotka kuuluiwat korwiinkin ja sanoin: "ja waikka kuolisi, mitäpä hänestä on hyötyä ja kukapa häntä kaipaisi".

Hän toimitti minulle istuimen, tupakkaa, kahwia ja melkein ensi sanoikseen waati hän, että jäisin taloon yöksi, "koska", niinkuin hänen sanansa kuuluiwat, "nyt on näinkin myöhäinen ilta". Eihän ollut muuta neuwoa kuin totteleminen, waikka tawallinen ujouteni ja asiani kiireellinen luonto paniwat wastaan; minua oikein häwetti niin altis kohteliaisuus.

"Oikein arwattu, hän on joku; ja totta puhuen, on hän morsian; arwasittepahan wiimein", sanoi hän nauraa wirnistellen. "Onko sulhanen teidän pitäjästä kotoisin?" "Eikä ole." "Mistä hän on?" "Hän on en minä tällä kerralla häntä muista." "Entä morsian, onko hän teidän pitäjän lapsia?" "Ei hänkään; hän on tullut sieltä, mistä seppäkin on kotoisin; lapsuuden ystäwät kuuluiwat olewan."