Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän etsi toisessa huoneessa, missä pyssy tavallisesti riippui, naula oli tyhjä. Wappu seisoi kuin halvautuneena. Hän ei tietänyt mitenkä hän taas tuli huoneesta ulos. Ovella täytyi hänen istahtaa penkille, jalat eivät häntä edemmäksi kannattaneet.
Minä...? Enhän minä ole ollut heitä vahtimassa!... Mutta te, emäntä, kai itse parhaiten tiedätte, jos heillä jotain väliä olisi? Kaikkea teidän päähänne pistääkin! Jospa sentään koettaisi puhua Johannalle sitä minunkin asiaani...? Minä en puutu teidän puuhiinne!... saatte itse koettaa onneanne. Se naula veti ... arvasinhan tuon! Kas Johanna! Hyvää päivää. Päivää... Onko teillä asiaa minulle?
Juuri kun Anteron nimi konttorissa mainittiin, luki hän kauppapuodissa kovalla äänellä nauloja eräälle ostajalle: "Yks naula, kaks ... kymmenen ... kaksi kymmentä, kaksikymmentä yksi ... kaksikymmentä ... kaks neljättä, kolme neljättä j.n.e." aina sataan asti. Ostaja meni; hän luuli saaneensa 100 naulaa, mutta kun kotiansa tuli eipä ollutkaan niitä kuin 70.
"No, no Antero! Tällä kertaa tahdon antaa sinulle anteeksi, sillä minä tiedän, että olet uskollinen ja tottelevainen; mutta muista toiste, ettet pane enemmän kiviä kahveihin kuin naula leiviskälle...
»Jumalan ihmetyö se on, ei muu, pelastumisesi», sanoi kumpanenkin. Jumalan ihmetyö... Minä en ollut muistanut Jumalaa koko matkallani enkä moneen aikaan, sillä en uskonut sitä olevankaan. Mutta tuo miesten lause tuntui nyt somasti iskeytyvän tuntooni, se painui kuin naula puuhun. Ruumiini oli kuuma kuin kekäle. Veret olivat palanneet takaisin.
Ernestiina oli todellakin tullut Morgenhaldeen vahingon ilosta, ja sen huomasi siitäkin, että hän oitis tultuansa rupesi kourimaan taskujaan, jossa oli naula poltettua kahvia ja sama verta sokeria, jonka hän aikoi Annille lahjoa tuliaisiksi.
"Ja jos olisin käskenytkin minkä valehtelet, niin onko tässä kiviä naula leiviskälle... Vastaa?..." "Ei, ei... Mutta minä ajattelin, että, että ... te ansaitsitte enemmän rahaa, jos minä panisin naulan kahvia kivileiviskälle..." Kauppias työnsi vihansa voimalla pojan kauas tyköään nurkkaan, punnitsi itse eukolle naulan kahvia ja antoi hänelle vielä koko kourallisen kaupan päälle.
Pitihän minun ostaa Leenan-Kallelle kruutia ja haulia linturahoillansa, Anna-muorille naulan nuuskaa munien edestä, Ali-talon Maija-rukalle naula kahveeta ja puoli sokeria, ja virolais-ukko Hanssulle kaksi naulaa tupakkia ja kolme ryssän-limppua, ja monta muuta säntiä vielä. Herra armahda minua! Minä olen hukassa! SAKERI. Kaikki ottivat ryövärit, kaikki! IIVARI. Se konsti ei kestä.
Minä surin kowin tilaamme ja koetin salata hänen heikkouttaan niin paljon kuin waan woin. Kauwan aikaa onnistuikin se ja semmoisina hetkinä sanoiwat ihmiset rouwan olewan sairaana. Nyt luulin olewani onnettomuuteni korkeimmalla kukkulalla. Pian kuitenkin huomasin, ettei se ollut wielä wiimeinen naula, joka oli lyöty runneltuun sydämeeni, sillä pikku Hiskias, ainoa lapsemme, tuli kowin sairaaksi.
"Sepähän naula se veti!" nauroi joku joukosta kumppanilleen ja yhtyivät siihen muutkin lähellä olevat. Ja niin sitä mentiin juoksulla alakertaan, että kantapäät kiviportaihin kalisivat. Alas juostiin ja laulellen lähdettiin ... koko nuorukaisjoukko, parvi keltanokkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät