Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kun hän muutaman taloon taas yritti ja nousi kyökin rappusia, niin puutarhasta talon kartanolla huudettiin: Mitä tyttö hakee? Hän näki puutarhassa paljon rouvia. Tuli oikein hyvä mieli ja hän meni puutarhaan. Minulla olisi nauhaa myydä, sanoi hän ujosti, niiattuaan rouville. Rouvat katselivat nauhaa ja kiittelivät sitä kauniiksi ja kysyivät sitten, kenen tyttö hän on, ja tarkkaan kaikki.
Muutamat heistä luulivat häntä mustalaistytöksi ja se häntä hävetti, että oli itku tulla, kun pääsi kadulle. Talosta taloon kulki hän, saamatta kaupaksi vähintäkään. Kaikkialla ihmiset olivat ylpeitä, eivät olleet näkevinäänkään. Ei tarvitse, sanoivat, katsomattakaan nauhaa. Muutamassa talossa rouva kuitenkin katseli ja vei Elsan sisähuoneeseen.
"Hyvää iltaa!" sanoi rovasti. "Jumala antakoon! Vielähän tekin elätte!" "Mitä? Eveliinako on tuossa? Vielähän minä elän ja olen; jopa olen ennättänyt leskeksikin tulla." "Kyllähän siitä ajasta jos jotakin on ennättänyt", vastasi mamseli. Rovasti puristi hellästi mamselin kättä; sitten hän istui mamselin neuvomaan soututuoliin. Mamseli veti kellon nauhaa. Elsa tuli sisälle.
Hän vain istui muorin luona ihmettelemässä, miten tasaista nauhaa muori vielä vanhoillaankin sai syntymään, ja sai kuin saikin muorin niin hyvälle tuulelle, että muori lähti viimein Reetaa "kotiin saattamaan." Reetan mökille päästyä löytyi tuo pahankurinen mirri kumpaisenkin ämmän ihmeeksi aitasta, jossa se pilkkoisen pimeässä surkeasti huuteli "miautansa."
Kultaiselle pohjalle oli valkeasta lasuurikivestä muodostettu lentävä joutsen. Ratsun loimi ja ohjat olivat hopealla koristettua purppurakangasta. Oikeassa kädessä kuninkaalla oli keihäs, jonka kärkeen Valeria oli kiinnittänyt neljä pitkää nauhaa, mitkä iloisesti lepattivat aamutuulessa. Siten koristettuna ja iloisen näköisenä kuningas ratsasti Taginaen katuja pitkin joukkonsa etunenässä.
»Ostetaanko nauhaa?» kysyi hän ujostellen ja syvään ensin niiattuaan. »Nauhaa. Jaha. Kaunista nauhaahan sinulla onkin. Kenen sinä olet tyttö?» »Tämähän on Viion tyttö», sanoi Montinin rouva. »Vai niin. Minä muistelinkin, että kenen näköinen tämä on. Minä tunnen Viioskan. Missä äiti on?» »Kotona.» »Mitä se tekee?» kysyi Montinin rouva. »Kutoo kangasta.»
Ja kaikki alkoi olla Aapossa rumaa kiireestä kantapäähän, Senpä tähden Elsa kielsi jyrkästi: »En minä viitsi lähteä. Enkä minä joudakaan, pitää nauhaa kutoa.» Ja hän vetäytyi jo takaisin sisään mennäkseen. »Lähdetään me», tuumivat innokkaasti toiset tytöt. »Lähdetäänhän, Aappo?»
"Puhu rohkeasti näiden kuullen", sanoi Pugatshev; "heiltä en salaa mitään". Minä vilkasin valakeisarin suosikkeihin. Toisella heistä, joka oli kivulloinen, kyyristynyt ja harmaapartainen ukko, ei ollut mitään merkillistä ulkomuodossaan, paitsi sinistä nauhaa, joka oli kiinnitetty yli rinnan harmaalle takille. Hänen toveriansa sitä vastaan en unohda milloinkaan.
Minun täytyy selvä saada, minun täytyy hänet löytää, vaikka pitäisikin koko maailma unesta herättää." Ja hän vetää kellon nauhaa, rajusti, kuuntelematta mitään, kunnes vihdoin pieni ikkuna portin vieressä aukiaa, ja vihainen, jyrisevä miehen-ääni kysyy, mitä tämä melu merkitsi, ja kuka se oli, joka uskalsi yörauhattomuutta tehdä.
Nauhankäyttäjät sitä vastoin todistavat, että nauhalla tässä asiassa on jonkunmoinen lähetystyö, että häpeeminen ihmisten edessä on raukkamaista, ja että kiusauksenkin hetkenä nauha on suojeluksena, käypi tämäkin laatuun. Mutta teetotaler'it olkoonpa heillä nauhaa tahi ei tulevat usein suuriin kokouksiin vahvistuaksensa työssänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät