United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keisarinna lohduttaen siihen lausui: "Ole huoleton Natalia! Tätä ihanata ilmaa Pietarissa Harvoin mulle ompi suotu. Nouskaa, seurueni, hyvä emäntäni Tien on meille osoittava." Noita lausuin oil hän heti lähtöön valmis, Häntä seuras äänetönnä Ruhtinatar, sekä ruhtinas Potemkin, Myös Bestuschew, vanha kreivi.
Dmitrij, lakkaa, sanoi Natalia Ivanovna. Mutta jos luovutan maan, niin ainakin kaikki muu jääpi heille, sillä tuskinpa menen naimisiin, ja jos menenkin niin ei tule lapsia ... niin että... Dmitrij, jätä tuommoiset puheet, sanoi Natalia Ivanovna, mutta Nehljudof näki kuitenkin, että Natalia oli iloissaan siitä mitä hän oli sanonut.
En suinkaan vaan häiritse keskusteluanne? Ei, en minä keltään salaa mitä puhun ja teen. Heti kun Nehljudof oli nähnyt nuo kasvot, nuo karvaiset kädet, ja kuullut tuon isällisen itseensäluottavan äänen, oli hänen leppeä mielialansa kuin pois puhallettu. Niin, me puhelimme hänen aikeistaan. sanoi Natalia Ivanovna. Kaadanko sinulle? lisäsi hän tarttuen teekannuun.
"Martin Petrovitsh!" huudahti vihdoin äitini, lyöden käsiään yhteen. "Sinäkö se olet? Herra Jumala kuitenkin!" "Minä ... minä..." kuului katkonainen ääni, lausuen jokaisen sanan ikäänkuin vaivalla ja ponnistuksella. "Voi sentään! Minä tässä olen!" "Mutta kuinkas sinun on laitasi, Herra siunatkoon!" "Natalia Niholow ... na ... minä tulin teille ... suoraan kotoa juoksujalassa..."
Natalia Ivanovnan mieltä kiinnitti nyt, veljeensä nähden, kaksi seikkaa: tämän avioliitto Katjushan kanssa, josta hän oli kuullut jo omassa kaupungissaan, sillä kaikkihan siitä puhuivat, ja toiseksi hänen aikomuksensa luovuttaa maa talonpojille, josta niinikään kaikki tiesivät ja mikä monesta näytti valtiollisesti vaaralliselta yritykseltä.
"No älähän nyt kiivastu hänestä, veikkonen", keskeytti hänet äiti; "muutoin saattaa se musta varsa todellakin tulla " "Voi voi, Natalia Niholajewna, älkää te puhuko minulle siitä varsasta!" huokasi Harlow. "Kuolema se minua kutsumassa kävi. Jääkää hyvästi! Teitä, nuori herra, on minulla kunnia odottaa meille ylihuomenna."
Kysyväisenä katseli Maria Eudotjaa, ja tämä jatkoi: Natalia Narishkin oli yhtä kaunis ja yhtä köyhä kuin te, mutta Alexei Mihailovitsh, Venäjän suuri tsaari, otti hänet puolisokseen, vaikka sitä kyllä bojaarit vastustivat. Siitä näette, kuinka onnellisesti saattaa käydä sen, joka on hyvä ja sydämmestään nöyrä. Mutta sittenkään ei Mariassa näkynyt mitään myöntymisen merkkiä.
Jo pienestä pitäen hän muisti, että äiti oli pitänyt hänen kouluuttamistansa eli herraksi-tekemistänsä mitä huutavimpana kostona kaikille niille, jotka olivat häntä häväisseet tai hänelle vääryyttä tehneet. Mutta nyt Natalia Feodorovnan mukaan alaluokan häpäiseminen ja kukistaminen tapahtuikin pääasiallisesti juuri sotakapteenien avulla!
Joko minä hänet tapan tuohon paikkaan taikka lähden talosta pois. Ja niin läksin juoksemaan tänne teidän luoksenne, hyvä Natalia Niholajewna ... ja minnepä minä pääni kallistaisinkaan? Ja semmoinen sade ja loka... Lankesinkin näet parikymmentä kertaa! Ja nyt tämmöisessä siivossa..." Harlow katsahti itseensä ja alkoi liikkua niinkuin olisi tahtonut nousta.
"Natalia Niholajewnan poika on tullut meille vieraaksi. Pitää vierasta kestitä. Mutta missäs on Eulampjushka!" "Ei ole kotona. Hän läksi tästä ruiskukkia käymään", vastasi Anna näyttäytyen oven viereisessä akkunassa. "Onkos uunimaitoa talossa?" kysyi Harlow. "On." "Onko kermaa kanssa?" "On." "No tuo pöytään sitten; minä sillä aikaa näytän vieraalle oman huoneeni.