Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Elise oli melkein epätoivoissaan paistin, keittäjän, päivällisen, lasten ja koko maailman tähden, kun ovi aukeni, kimakka, iloinen «nöyrin palvelijanne!» kuului aukosta ja hovimarsalkanrouva enkeliltä hän Elisen mielestä näytti astui huoneesen mitä herttaisimmin hymyillen ja otti suunnattomasta käsilaukusta kananpoikasen toisensa perästä, laski ne pöydälle niiaten joka kerran katsahtaessaan Eliseen.
Samassa Topias kuuli vieressään kruununsihteerin äänen: "Vesi ja talonpojat sopivatkin mainiosti toisilleen, ei veistä väliä kummallakaan... Nöyrin palvelijasi, nuori ystäväni. Oletko, hieno herra, hiljattain tavannut isääsi?" Topias katsoi häntä pitkään ihmetellen ja lausui: "No eikös vaan olekin molemmat silmänne keltaiset, kysykää vaikka keneltä."
Talonpojat eivät suinkaan lyöneet laimin tilaisuutta avomielisin, vaikkakin nöyrin sanoin selittää kansan suurta ahdistusta ja valtakunnan, pitkällisestä sodasta johtunutta uupumusta, ja heillä oli samassa käsillä koko joukko anomuskirjoja, jotka pappi oli heille kirjoittanut, hankkiakseen tämän korkean vieraan käynnistä edes jotakin hyötyä paikkakunnalle.
Kolmas kohtaus. Toinen huone linnassa. LODOVICO. Ma pyydän, älkää suotta vaivaa nähkö. OTHELLO. Suvaitkaa, kävely mun tekee hyvää. LODOVICO. Hyv' yötä, rouva! Nöyrin kiitos teille! DESDEMONA. Olitte tervetullut. OTHELLO. Lähdetäänkö? Oi! Desdemona DESDEMONA. Mitä, herrani? OTHELLO. Käy heti maata; paikalla ma palaan. Tuo seurakumppanisi laita pois. Tee niin, kuin käsken.
Kyllä mahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa viipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron Tsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan. Suotuista vastausta toivoo pikimältänsä Teidän nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.
sun nuoret tuntehesi tuhkaks palaa ja varkaan askelin hän saapuu salaa yön, syksyn herra, harmaa kuolema. Mun sieluni sun ylläs väräjää kuin tuulenhenki yli ketoin, niittyin ja sisässäni soinnut helähtää sun oudon yksinäiseen kuoroos liittyin. Ma tahdon nöyrin mielin omistaa, oi lakeus, sun unes kuolonkovat, jotk' kylmään korkeutehen kohoaa, miss' suru, riemu ammoin laanneet ovat.
Halusta olen koko illan teidän nöyrin palvelijanne, ja pidän itseäni onnellisena, jos suvaitsette antaa minulle käskyjä. Mitä ruhtinattareni siis määrää ensi tehtäväkseni? KARIN. Että tanssitte kotiljongin minun kanssani tänä iltana. VIKTOR. Kotiljongin ? KARIN. Te epäilette? Ehkä olette jo pyytänyt toista? VIKTOR. En, en suinkaan.
Muutoin minun täytyy koettaa muita neuwoja. Nöyrin palwelijanne Wasili Kulakow." Tämä kirjoitus se oli, jonka täyttämisen polisipalwelija Iiwana oli saanut toimekseen. Katsokaamme, miten se hänelle onnistui. Iiwanan karkulas.
Teidän kirjeenvaihtajanne, arvoisa »Savon» lukijakunta, oli eilen illalla Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Aleksanteri III:n vieraana. Te voitte kuvailla paremmin kuin hän sen selittää, kuinka ylpeä hän oli ja on vieläkin tästä kunniasta. Että teidän nöyrin palvelijanne tunsi itsensä vähintäinkin valtiopäivämiehen arvoiseksi, sitä ei teille tietysti tarvitse sanoakaan.
Kadehtijat pakenivat, hyvät haltijat nousivat sijaan, tuo ikävä rikoskaari painettiin kiinni naimiskaari lyötiin auki, ja jos siinä hänen neuvoansa tarvittaisiin oli hän heidän nöyrin palvelijansa. Yksin Sivelinkin iloitsi toisten ilosta, jos ei omastakaan puolestansa. Mutta iloisimmat kaikista, vaikka vähemmin kuuluvalla tavalla, oli kuitenkin nuori pariskuntamme Anna ja Taavi.
Päivän Sana
Muut Etsivät