Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Waimoja kerääntyi esimiehen kartano täyteen ja nytkös oli itsekullakin jotain kerrottawaa ja sanottawaa wainajasta. Woi kuinka hän oli heidän mielestään ollut nöyrä, hiljainen, siweä, ahkera, säästäwäinen j.n.e., eiwätkä he olleet löytää kyllin sanoja häntä ylistääksensä. Niinhän se on. "Hywä on koira kuoltuaan, paha ennen elettyään", sanoo sananlasku, ja niinpä näytti nyt mummunkin laita olewan.
Hän oli kohonnut naisten avulla, joita hän hakkaili muka tutkiakseen heitä; hän käytti heitä niin paljon kuin voi huvikseen ja edukseen. Hänen sanottiin muuten olevan hyvin nöyrä, kohtelias ja orjamaisesti rakastunut naisiin niin kauvan kuin hän ei ollut saanut heitä valtaansa; sitten käänsi hän heille röyhkeästi selkänsä, kun he eivät enään olleet hänelle miksikään hyödyksi.
"Te luulette siis todellakin, että kaikesta siitä minkä te olette hänestä sanonut, hän ottaisi lukeaksensa kirjeenne?" kysyi hän samalla kuin halveksiva hymy näkyi hänen huulillaan. "Tietysti neidin täytyy. Hänen täytyy, jos hän pitää väliä omasta toimeentulostaan", lisäsi toinen kiiltävin silmin. Taaskin hänen nöyrä ryhtinsä katosi ja naurusuin hän vastasi: "Täytyy?"
Hän asui pienessä, vaillinaisesti kalustetussa kamarissa, suuressa köyhyydessä, niinkuin näkyy muutamista hänen kreikaksi sepittämistänsä säkeistä, joissa ilmenee hänen surkea tilansa, alhainen asemansa, mutta nöyrä ja vapaa mielensä ja alttiutensa jumaluuden järjestystä noudattamaan.
Hän on ennen näyttänyt tietävänsä, että hän oli etevämpi muita. Oli ollut aina johtajana, määrääjänä ja käskijänä, jota toiset tottelivat nöyrästi kuin orjat. Mutta nyt hän oli muuttunut toiseksi. Hän oli nyt aina siivo, ystävällinen, avulias, nöyrä ja palveleva toisille lapsille. Sellainen oli kotona ja kaikkialla. Oudompikin huomasi heti ensi silmäyksellä hänen palvelevaisuutensa.
Ainoastaan usko, se nöyrä ja alistuvainen kana voi munan munia ja viinirypäleet ja kymmenykset kasvattaa ja edeskantaa!» Miten selvää, ihanaa! Iäisyyskaipuu heräsi sieluissa, kuten pesässään kyyhkyläisen poika.
Kun isoiset käy talossa, Silloin on emäntä nöyrä, Mairesuu, makeakieli Näitte, täällä kun kävivät Väinö, Untamo ja Kauko! Silloin pöydälle parasta: "Sultsinatako suvaitset? Tahtoisitko talkkunata? Eikö piirasta pitäisi? Tässä olttakin olisi!" Se on sen liverrys silloin. KOTRO. Se on sen hyvän tapoja. ILLI. Mut ei suosion sanoja, Ei makupaloja siltä Työväen osaksi riitä.
Syyn hän itse sanoo meille: sen tähden, että tämä lapsi oli niin kerrassaan nöyrä sydämmestä, että se tiesi olevansa niin köyhä ja taitamaton ja täynnä vikoja hyvän ja täydellisen Jumalan edessä ja että ei lainkaan ajatellut omaa kiitosta, vaan kiitollisella mielellä otti Jumalan armon vastaan suurena ja ansaitsemattomana lahjana.
"Sinä olet aina ollut nöyrä ja tottelewainen poika, mutta nyt sinä olet hieman itsepäinen; sinä hylkäät oman onnesi, mutta toiwon, että tulet itsekin huomaamaan asian, tarkoin mietittyäsi", sanoi isä ja lähti pois.
Sanottu; ja taas hän linnan pihaan joutui. Tuolla muista loitompana Seisoi vaimo, kaunis vaikka huolet hänen Kasvojaan oil valkaissunna. Kaksi poikasta hän piti käsissänsä, Molemmat kuin kukat kauniit, Kirkastetun silmän kyyneleissä asui Hiljainen ja nöyrä pyyntö. Liikutettu keisarinna ihmetellen Katsoi rukoilijan puoleen, Seisahtui ja siirti ruhtinattarehen Kysyväisen silmäyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät