Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. elokuuta 2025
Näet tuo mies sanoi näinikään: Sanokaa isännällenne terveisiä, herra Pietari Schlemihlille, että hän ei ole näkevä minua enää, syystä siitä, että lähden kauas meren takaiseen maahan; ja hyvä onkin tuuli tätä nykyä, jotta laiva pääsee mukavasti ulos satamasta.
Ei ole enempää kuin kolme minuuttia aikaa, kun patroona konttorissaan sanoi minulle näinikään: 'Mene sinä tuosta poikki pihan navettaan, niin Alviina näyttää sinulle sähköjohdot ja torvet. Sano, että patroona itse käski! Neiti vissiin on se Alviina? Kun on kaunis tyttö, niin passaakin, että on kaunis nimi!" "Ettehän te minun nimeäni voi tietää?" Hän katsoi minua tutkivasti.
Vetämistä näkyi olevan tuossa sinun harrissasi. Vaan kerran mulla oli vielä kummempi otus siiman päässä. Seisoin näinikään ja ongin, niin jo perhoseni nielasi lohi, toista kyynärää... Sen sinä valehtelet, etpähän ole sitä ennen muistanut. Ka, ka... Ahola ei tiennyt mitä vastata. Hän tyhmistyi kokonaan ja vaikeni.
SILJA. Elä, hyvä lapsi, kurista minua. Menisit nyt tuutimaan pikku Annaa, niinkuin äsken jo pyysin. MAIJU. Kyllä, kyllä, jahka vähäisen vielä katson Villeä. No, nyt! Minä tuudin oikein kahden käden, ettei herää. Näinikään. Näettekö, äiti, näinikään. SILJA. Hyvä, hyvä. Ei, elä laula, että Ville saa nukkua. Ohho, nytpä hän jo aukaiseekin silmänsä taas. VILLE.
Ja aina siinä päiviteltiin, nenää pahasti nyrpistettiin ja päätä heilutettiin edes takaisin, oikeaan ja vasempaan. Ja sanottiin näinikään: Hyi! Nuori tyttö, tuskin muuta kuin lapsi ja yhtä kaikki jo niin turmeltunut. Yrjönkin korville näinä puheet viimein tulivat; ei hän sitä voinut välttää. Siinä se oli vähää ennen joulua, kun asia hänelle selveni.
Viimein kirkastuivat kuitenkin hänen kasvonsa ja hän lausui hartaasti: "Kirjoittakaa sitte näinikään: jos Jumala on niin sallinut, että meistä pariskunta tulee, niin lupaan minä rakastaa sinua koko ikäni sekä myötä- että vastoinkäymisessä, niinkuin Jumalan sana huoneentaulussa käskee." Minä kirjoitin ja sitte oli kirje valmis.
Näinikään se Helka tuumaili, ja tästä se tuli niin hyvilleen, että seisoalleen hyppäsi ja yhdellä jalalla, kädet niskassa, hyppimään rupesi. Sitte hän ajatuksistaan katsoi jokaisesta ikkunasta ulos, ikäänkuin nähdäkseen, missä se uusi koti sijaitsee, jonka komennon hän aikoi haltuunsa ottaa. Niin nyt se Helka rukka ajatuksissaan tuulentupia rakenteli. Perjantain murkina oli syöty Korpelassa.
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen. TEUVO. Minä arvaan. JUSSI. Noo ? TEUVO. Hän aikoo sinut naittaa. JUSSI. Ole vaiti! TEUVO. Saatpas nähdä. Hän tahtoo saada sinut kristillisen avioliiton turvalliseen satamaan. JUSSI. Turha vaiva! Minua se satama ei ollenkaan houkuttele. Mutta milläs lailla me vietämme tätä iltaa, kun jättivät meidät näinikään? TEUVO. Emmekö lähde kävelemään?
Hän mahtaa olla hullu, ajattelin, ja muuttuneella äänellä, mikä paremmin sopi hänen nöyryytensä rinnalla, vastasin näinikään: "Onhan teillä oma varjonne, hyvä ystäväni! Vieläkö minun varjoani haluatte? Sepä olisi tosiaankin eriskummallinen kauppa!"
Mutta kun Hanna tulee, niin hänen kanssaan hän menee. Oliko Antero ehkä huomannut, että hän on heidän puolellaan, ja nyt ehkä halveksii häntä siitä, ettei hän uskalla sitä osoittaa? Mutta olihan hän nyt puolustanut heitä mamman edessä! Ja nyt tunsi hän olevansa ikäänkuin lähempänä heitä. Kuullessaan heidän puhelevan tai lukevan oli hän usein näinikään tarttunut ovenripaan mennäkseen sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät