Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Sillä myrskyllä on parantava voima, se jäähdyttää verta, se kantaa sielun mahtavilla siivillään yli ohdakkeisen maan, jossa se tuskissansa liehahtelee. Kun lapsi on satuttanut itsensä ja itkee, puhallamme me tuota sairasta paikkaa ja lapsi hymyilee meille jälleen.
Kaksi hevosta oli sidottu tuon pyörillä kulkevan kojun aisoihin. Mitäpä oli pelättävää tällaisella myrskyllä? Heti hevoset huomattuaan painautui kreivi maahan ja ryömi käsillään ja polvillaan kuin mikäkin iso likainen karvapäinen hirviö. Hän konttasi tuon yksinäisen kojun luo ja piiloutui sen alle, ettei häntä huomattaisi lautojen raoista. Nähtyään hänet kävivät hevoset rauhattomiksi.
RAHIKKA. Minä en helpolla tulistu, minua ei hevillä kiihkoon saa, mutta jos se kerran tapahtuu, unohdan itseni, minä voin joutua hillitsemättömään raivoon. SELMA. Tiedätkö mitä, Pekka... RAHIKKA. No? SELMA. Minä pidän sinusta! Juuri tuollaisen pitää miehen olla. Tyynellä kirkas kuin meren pinta, mutta myrskyllä kiehuva pilviin asti.
Tämä ei ollut semmoisella myrskyllä pelkurin tekoa, mutta hyvin harjaantuneesti kiersi Kölliskö jalkansa tukevimman pielen pään ympäri ja alkoi syytää heiniä alas häkkiin, jossa Kaurismaan Aappo oli niitä vastaanottamassa. Ensimäiset heinät, mitä Kölliskö sai irti, sieppasi tuuli kohotetusta hangosta ja vei mennessään ympäri niittyä.
Nyt kuningas on sanova, että tämä on seuraus minun hyvyydestäni, minun suopeudestani; ja kuitenkin sanoo mulle omatuntoni joka hetki, ett' olen tehnyt, mikä kulloinkin on ollut osavinta, mikä parasta. Vai olisiko minun pitänyt vihan myrskyllä kiihdyttää ja levittää tätä vahingon-valkeata? Minä toivoin, että voin sen lannistaa, tukauttaa omaan tuhkaansa.
"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo, jos se sinne uumertuisi?" arwelin minä taas. "Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tiheän metsän sisällä, josta on myrskyllä hywä suoja: kyllä hän tulee, kun joutuu, soattepa nähdä," lausui waimo luottawasti. "Joko kauan on asuttu tätä taloa?" kysyin taas, ikäänkuin kääntääkseni puhettamme toiselle uralle.
Mutta sydän tuntee kumminkin, ja kuta enemmän se tuntee, sitä julmemmin myrsky riehuu. Vaan tällä myrskyllä on väliin satamansa, johon se kiiruhtaa, satama, jossa sen valta ja kiivaus murtuu. Myrskyn nimi sydämessä on epäilys; sataman nimi on kosto.
Mutta myrskyllä, kun tuulet sekaantuvat otteloon, silloin taistelo todellakin on kauhistava, niinkuin moni laiva on saanut tuta, kun sen lujat tammet elementtien julmassa taistelossa, jopa ainoastaan niinkuin sivuttamalla ja leikillä, ovat tuhanneksi pirtaksi särkyneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät