Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Nyt se pyörii jo kuin mylly ... niin kuin mylly. Mikä se pyörii? Luukkaan päässä pyörii äly ... korkea äly ja viisaus pyörii ... niin kuin Pentti Akkimuksen mylly. Sohvin oma kulta... Mestari nukkuu Aab... Aabrahaamin helmaan... Se pyörii ... pyörii...
Ka mitäpäs sitä erikoista. Se tää Pentti vain muuten tuli puhumaan... Tällä kun nyt on jo se oma mylly. Mhyy! Vaikka toisen maallahan se vielä on... Mutta tottapa hänen rannankin jaksaa silloin lunastaa, kun on kerran myllyn saanut. Mhyy. Omahan tällä on mylly. Oo-ma... Ja on siinä luojan kiitos sitä jauhatustakin, niin jotta eivät tarvitse kivet jouten seistä.
Jotta eihän se kana valitse yöpuuta eikä naiset miestä... Jokainen ottaa ensimäisen. Mutta siitä ei tule mitään, jos kerran tämä Myrkky on Myrkky. Mylly on Hirmun maalla ja Myrkyllä on rahaa enemmän kuin paholaisen taivaassa lämmintä. Menen ... käyn vain vähä tuota selkääni raapasemassa mennessä ... sille Sallisen leskelle kun on asiaa.
"Nyt menee mylly ja sen sisällä olewat käytteet", sanoi ukko huolehtien. "Minä olen kantanut käytteet aittaan niin wähäksi ett'ei siellä ole enää kuin yksi säkki", sanoi Maiju. "Wai niin! Sinä olet joka paikassa ja asiassa toimellinen. Kiitos siitä! Jumala sinua siunatkoon! Menköön wiimeinen säkki myllyn kanssa, sitä ei enää woi pelastaa", sanoi ukko, hywästellen miniän urhollista työtä.
Ja niin se ääretön mylly pyörii, kuuluu maailmanrattaiden iankaikkinen, yksitoikkoinen, nukuttava pauhu... Mutta yhden seikan on meidän ylhäinen katselijamme jättänyt laskusta pois: itsensä, oman aktiivisen ajatuksensa, joka on tämän omituisen taulun tehnyt. Ja silloin nousee kysymys: millä tavoin suhtautuu tämä hänen sisällinen minuutensa saamaansa tulokseen?
Ka niin... Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että lähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn kauppakirjat... Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä jauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa.
Tule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se sitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä yhtään pelkää. En minä pelkääkään. Niin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö. En. Etkö mitään pelkää? En. No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. Voi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.
Tokkohan vielä osaan laulaa säkki seljässä? Mä olen Mylly Matti, mä Yöt päivät hyörin myllyssä... Ei, ei se enää käy. Heittää säkin pois. Samapa se onkin. Minulla on nyt kaksi reipasta poikaa, jotka kohta kelpaavat myllyrengeiksi. Kaksitoista vuotta siitä nyt on, kuin minä sain ne huimapäät, ja kaksi vuotta sen jälkeen syntyi pieni, tottelevainen Liisamme. Jumala siunatkoon lapsia.
Ja uudestaan syntyi entinen mylly. Raatimies Helin, joka yhä vielä istui särkemänsä saavin kimpien päällä, pyhkien hikeä otsaltaan, huomasi tuon päättömän vedentuonnin. "Laittakaa vesiketju!" huusi hän, se on: hän yritti huutaa, mutta ääni oli raatimieheltä kokonaan langennut. Sitä ei kuullut kukaan.
Mutta kuin minä vielä samana iltana vein myllärin ja hänen vaimonsa kotiini, ja täällä otin päälleni upseerin-vaatteet ja tämän tähden, näytin heille kootut rahani ja esivallallisen armokirjoituksen, josta näkivät, minulla olevan enemmin tuloa vuodessa, kuin myllärin mylly taisi ansaita kolmessa vuodessa, tuli heillen toinen mieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät