Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mutta, on minullakin puheenparsi, ja se kuuluu näin: Ennenkun hevoskaakki viedään myllärille, otetaan ensin kengät pois. Ravintola, hoi! Tässä on yksi hevosen kenkä. Viiniä tänne!" Näin huusi Pröbler ja paiskasi taalerin pöytään.
No tässäpä tää on itsekin ... tää Pentti Akkimus, ja tää siltavouti joutaa tehdä kauppakirjat... Ka joutaa!... Nyt saa siis tämä jokiranta mennä jotta heilahtaa! Kirjoita jotta tuhatyksisata markkaa hintaa ja Myrkyn harjakkaat. Perhana... Nyt taitaa taas ottaa olkileipä! Luovutan ... vuokraan ranta-alueen Pentti Anna Liisan pojalle Myllärille.
Toiselle rannalle tultuamme, otin minä käsille muutamia rahoja, mielien antaa ne myllärille. Hevospaimen huomasi sen, työnsi takaisin käteni ja mörisi korvaani: "Hän ei rakasta sitä ihmistä, joka antaa rahaa; hän on kummallinen mies, olenhan sen sanonut". Hevosemme uivat ylitse, ruuheen sidottuina.
Hän kohta menee myllärille, puhuu hänen kanssaan kaikki puhtaaksi, ja sitte tulee hän minun kanssani muuttamaan verstaani vinttiin ja panee pyöräni yhdistyäkseen vesirattaan kanssa, ja nyt minä pääsen puolella vaivaa ja saan kolme vertaa enemmän valmiiksi". Joka mies nyt tunkesi esiin, niinkuin uhriarkulle, matkiaksensa jotain kiitosta nuorelle Lentsille.
Maija arveli, jotta parempi on mennäkin myllärille, kun sillä on lehmät ja hevoset ja onhan tuo muutoinkin toista mointa pulskempi mies kuin sinä, jos kohta vähän vanhanpuoleinen." "Olkoonpa vaan sileä-naamainen", sanoi Olli, "mutta miksi sitten minulla ostatettiin kartat, kapiot ja senkin päläät? Mihinkä minä ne nyt panen? Maija saa ne itse maksaa ja pitää."
Kaikista talossa olleista esineistä Nehljudof otti ainoastaan kirjeet ja tämän kuvan. Kaiken muun hän jätti myllärille, joka hymyilevän pehtorin esityksestä ja kymmenennestä osasta hintaa osti talon muutettavaksi paikaltaan ja Panovon kaikki huonekalut.
Toivonen sanoi myllärille: »Kuinka nämät ihmiset ovat niin jumalattomia ja heidän majansa niin täynnä viheliäisyyttä! Ei ennen niin ollut. Silloin oli vireys pelloilla, siivo ja siisti kylässä, sopu ja yksimielisyys huoneissa ja rikkautta aitoissa. Silloin talonpojat pidettiin kaupunkilaisilta kunniassa, ja heitä kutsuttiinki Kultalan pohatoiksi.
»Ja nyt sinä taisit jo liikanimenkin saada», lisää Falkki. »Ettet ole enää silkkaa Olavia...» »Ohoh!» »Koskenlaskijaksi sinut nyt on ristitty kelpaako?» »Käyhän se laatuun pankaa vaan kirjoihin!» nuorukainen nauraa. »Ja nyt mennään myllärille ne kahvit juomaan», Falkki taas sanoo. »Kyllä ne nyt kannattaa vaikka kahdesti juoda!»
Päivän Sana
Muut Etsivät