Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Se on tullut vähäkuuloiseksi, niin että pitää kovasti puhua, jos mieli saada kuulumaan ja vähänäköiseksi, että ei voi nähdä yli kartanon; sen vuoksi se kätensä alta koettaa katsoa, sanoi isäntä, ja muutenkin sen elämä on jo aivan haperoa.
Vaikka koko kesän! Vaikka koko kesän? Tämä on muutenkin muistorikas paikka, tämä tupanen. Minun lasna ollessani olen syntynyt täällä, isäni oli aikoinaan täällä rovastina oli tässä vain pieni lasi-ikkuna, tuossa tuon pöydän päässä.
Sillä hämärästi oli hän viime aikoina alkanut tuntea, että Tyynelässä ehkä oli liian yksitoikkoista silloin kun hän itse oli poissa ja että Elli muutenkin oli käynyt niin harvapuheiseksi ja alakuloiseksi. Viime syksynä se oli ruvennut huolestuttamaan häntä niin, että hän oli mennyt kysymään ruustinnalta neuvoa.
Suuri turvevalkea, joka paloi salin yläpäässä summattomassa kiukaassa, valaisi huonetta hämärällä valolla ja oli muutenkin tarpeellinen, sillä kosteus tuntui tässä, nyt kesäaikanakin, sangen kolkolle. Mutta semmoiset kalut olivat siihen aikaan kovin tavalliset, vetääkseen erittäin puoleensa silloisten katselijani huomiota.
Hän oli verevä ja terveennäköinen, ruumis täyteläinen, mutta ei erittäin kookas. Vaatteet olivat mustasta verasta ja mustavartiset saappaat jalassa. Muutenkin näytti tämä Malisen mielestä taitavalta, eikä liene mikään juoppo huilari, koska on noin hyvät vaatteet yllä. Hän meni kattelemaan renkiä ja puhetta alkaakseen kysyi: Joko on kanttorilla heinä tehtynä?
Saverikko oli katkennut, ja ajomies, keskenkasvuinen poika, laiha ja puutetta kärsineen näköinen hänkin, koetti turhaan sitä korjata. Pojan kädet olivat kylmästä kangistuneet ja muutenkin näytti hänellä olevan vilu, kun oli liian vähän vaatetta yllä. Tuomas heitti suksensa tien viereen ja meni häntä auttamaan. Mistä olette, lapsi raukat? kysyi Tuomas. Hein'ahon mökistä, kuului vastaus.
Kun vielä vähän kutoi, niin luuli hän jo saavansa paljon rahaa. Ja sitten keitetään riisiryynipuuroa. Hän mietti, ettei hän sano äidille edeltäpäin mitään, vaan nauhan kaupalta palatessaan ostaa ryynit, ettei äiti tiedä, ennen kuin hän ne tuopi. Tuossa suloisessa toivossa sujui työ ja kului aika. Ja muutenkin kotosalla olo alkoi tuntua aina vain hauskemmalta.
Muutenkin oli tämä sotamies lystillinen ja iloinen veitikka, jolla itsekullekin hänen akkunaansa lähestyvälle oli joku leikkipuhe, ja jokaiselle naiselle joku ystävällinen sana varalla.
Mutta musiikki, samoinkuin kauneus, onkin usein kaikkein enimmin ihastuttava tai ainakin kaikkein voimallisin nostattamaan mielikuvittelua, kun se vain osaksi tarjoaa suloansa nautittavaksi, ja kuulijan tai katsojan oma mielikuvitus saa itse täyttää kaukaisuuden vuoksi epäselviksi jääneet kohdat; ja Qventin'illä sitä paitsi oli muutenkin kyllin miettimisen aihetta tuon lumoavan musiikin lomahetkinä.
478-608. Akhilleuksen kilpeä on ajateltava suureksi ympyräkilveksi. Se on "viisinkertainen"; tämä on ilmeisesti ymmärrettävä niin, että päällekkäin oli muka viisi pyöreätä metallilevyä, alin suurin ja ylemmät aina pienemmät; siten oli vain ylin, keskimmäinen ympyrä kokonaisuudessaan näkyvissä; muista jäi kustakin näkyviin vain reunimmainen osa. Kilven pinta jakaantui konsentrisiin vyöhykkeihin, joita voitiin koristaa kuvasarjoilla. Näitä kuvatessaan runoilija antaa lukijan (alkuaan kuulijan) ikään kuin seurata, miten taitava seppo saa kuvan toisensa jälkeen kasvamaan näkyviin. Siten on luettelomainen kuivuus vältetty. Muutenkin kuvasarjain esitys on harvinaisen eloisa ja havainnollinen; kuvista huokuu luontevaa kauneutta mitä jalointa laatua. Kuvauksen taiteellinen etevyys käy varsinkin selväksi, kun vertaa sitä muiden runoilijain jäljittelyihin, kuten esim. hēsiodolaiseen Hērakleen kilven esitykseen. Vaikka, kuten sanottu, saamme nähdä eri kuvien syntyvän ikään kuin silmiemme edessä, niin ei ole kuitenkaan nimenomaan kerrottu, millä tavalla Hēfaistoksen ajatellaan ne laatineen. Aikaisemmin ajateltiin yleensä korkokuvatekniikkaa (lähinnä ns. pakotustyötä). Mutta sen jälkeen kun on kaivettu ilmoille mykēneläisen taideteollisuuden tuotteita, on jotensakin varmasti voitu päättää, että runoilijalla on ollut mielessä se erinomaisen hienosti kehittynyt tekotapa, jota on käytetty esim. Mykēnain kuuluisissa kullalla kirjailluissa pronssitikareissa (ks. tämän laulun loppukoristetta): pronssiin on tehty syvennyksiä, joihin on upotettu eri metalleista tehtyjä ohuita kuvasia. Eri sekoituksilla (lejeerauksilla) osattiin antaa metalleille, nimenomaan kullalle; eri värivivahduksia; yksityisseikat piirrettiin kuviin kaivertimella. Kilpi kokonaisuudessaan on tietenkin runoilijan luovan mielikuvituksen tuote; ei ole luultavaa että hänellä on ollut silmiensä edessä mitään niin suurenmoista ja niin hienosti kehitettyä taideteosta, kuin Akhilleuksen kilpi on. Tutkijat ovat, toinen toisensa jälkeen, viehättyneet selvittelemään, miten kuvasarjat on ajateltava jakaantuneiksi eri vyöhykkeisiin, mutta varmuuteen ei ole päästy. Eikä ole edes luultavaa, että runoilija on suunnitellut kuvauksensa siinä määrin järjestelmällisesti. Se vain käy kuvauksesta näkyviin, että maa, meri ja taivaankappaleet on sijoitettu keskimmäiselle, pyöreälle levylle (483-489), ja että
Päivän Sana
Muut Etsivät