United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän pisti päänsä ovesta: "Venheisiin, miehet! voi sattua, että tapaamme sillit idästä saaristosta!"... "Ja kaikissa tapauksissa sekoitan minä hiukan merivettä viinaanne!" mutisi hän itsekseen. Aa-vuonolaiset eivät juuri olleet iloisennäköisiä astuessaan yön pimeässä venheisiin; heidän sisimmässä povessaan tuntui tämä oikealta pyhän häpäisemiseltä.
Jos et sinä nyt heti kohta korjaa luitasi tästä, niin minä huudan poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli seurannut häntä. Huudan poliisia ... huudan poliisia ... minä huudan itse poliisia, ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis! Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa. Tuommoinen renttu, uskaltaa tulla koskettamaan.
Hän ei toivonut mitään enää, hän ei enää ajatellut mitään; hänestä tuntui ikäänkuin häntä olisi hiljaa tuuditettu, ja hän mutisi vaan vielä melkein liikkumattomin huulin: "oi, hempukkaiseni!" Aika ajoin näytti hänen hempukkansa kasvot peittyvän. "Miksi niin?" kysyi luutnantti itseltään.
Elä huoli kurittaa, sanoi emäntä, ihmiset vielä sanovat, että sitä pahasti pidetään. Sanokoot! mutisi Riikka. Mutta kerran minä sille annan niin, että lähtee kait' juonet. Yrjö päätti nyt mielessään, ettei hän leikkisi enää Kallen kanssa. Kun Kalle huusi häntä luokseen, hän piiloutui nurkan taakse ja oli siellä äänettömänä kuin hiiri. Mutta Kalle silloin kanteli äidille.
"Mikä oikeus pastorilla on nuhdella minua?" mutisi hän ja rupesi taas hermottomasti hypistelemään raamattua. "Enhän minä teitä nuhtele", vastasi pastori samalla ystävällisellä äänellään, "minä vaan huomautan teitä, että olette käyttäynyt ajattelemattomasti, sillä muuta kuin ajattelemattomuutta se varmaankaan ei ollut.
Sanokaa, ett'en minä pidä huonetta puhtaana ja että olen tullut itsepäiseksi ja nenäkkääksi viime aikoina. Sillä, kyllähän todella olenkin. Hyvää yötä!" "Hyvää yötä!" vastasi rouva Velker, ottaen lamppunsa ja mennen makuuhuoneesen. "Hirmuinen se on tuo rakkaus", mutisi hän. "Se osaa tehdä pikkuisen maalaistytön vilpistelijäksi, kuin olisi hän vanha hovineitsyt."
Tavallisesti hän alkoi Isä meidän rukouksella ja Herran siunauksella tai myös luki hän juhlallisesti ja harvaan joitakuita säkeistöjä ruotsalaisesta virsikirjasta. Saanko lukea vähän Antille, kysyi hän, kun oli löytänyt sopivan raamatun kohdan. Antti ei vastannut, hän vaan mutisi jotain, sen sai ymmärtää miten tahtoi.
Neiti Roos tulee Sannin ja Ellan huoneeseen; minä menen nyt sanomaan Eriikalle, että hän tuo rautasängyn alas, sitte asetamme sen ympärille varjostimet, niin että hän saa oman pienen nurkkasensa. Siten sopii se kyllä hyvästi, pikku tyttöseni; saattepas nähdä. Mutta eikö yhtä sänkyä voisi yönajaksi nostaa saliin? mutisi Sanni.
Mutta raskasmielinen eläin-raukka ei liikahtanut, yhtä hyvin olisi savimöhkäle voinut sen häntään tarttua; vaikutus olisi ollut sama. "Siitä en mitään tiedä," mutisi raajarikko ja ohjasi kulkuansa toisaalle.
"Meidän täytyy eteenpäin", mutisi hän matalalla, kummallisella äänellä, ikäänkuin hän puhuisi unissa, "tähän on vaarallista pysähtyä ... perkele virittää paulojaan minulle..." Hän kovisti hevostaan, mutta eläin ei tahtonut totella, se kavahti tuon tuostakin pystyyn tahi kääntyi sivulle.