Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kun hän avasi tallin oven, pisti eräs mies päänsä ulos siitä ja oikein ällistyi nähdessänsä silkkiin puetun neiti Ellen'in hevosen kanssa. Ellen jätti huoletoinna Ruskon miehen haltuun ja meni pihan yli huoneisin. Herra Jansen seisoi mustissa vaatteissa ja näytti olevan oikein hädissään. Mutta mitä sinä ajattelet, lapsi, kun pötkit tiehesi tuolla lailla? Pitäähän meidän mennä kirkkoon!
Joku aika sen jälkeen läksi hän alkamaan lukujansa. Gunhild seisoi surupuvussa höyrylaiturilla. Hänen oli nimittäin sinä päivänä kulkeminen hautajaiskorttina ja hän oli siksi mustissa reunuksissa. "Hyvästi siis, äiti." "Hyvästi, poikaseni. Herra olkoon kanssasi. Tulkoon sinusta suuri mies, vaan ei niin suurta, että vanhan äitisi unhoittaisit," sanoi Gunhild itkien.
»Jokohan se Mantakin on mahtanut havahtua?» myhäili Uutela. »Luulisi jo vähempäänkin iloon heräävän!» Kahdeksan aikaan Uutela läksi morsiustaloon muhkean näköisenä mustissa verkavaatteissaan ja mustassa tasapohjaisessa lakissaan.
Kaikki oli sopusointuisaa, seinillä kauniit valokuvat mustissa puitteissa, lattialla lämpimät matot ja pienellä ompelupöydällä ikkunan ääressä kukoistava, valkea hyasintti, joka täytti huoneen suloisella lemullaan.
Mutta johtuiko tuo hämilläolo mielipahasta? Siihen kysymykseen ei Durward voinut vastata. Nuoren kreivintyttären seuralainen, hänkin koruttomassa puvussa, aivan mustissa, oli siinä iässä, jolloin naiset tahtovat pitää kiinni kauneudenmaineestaan, mikä vuosi vuodelta on alkanut haihtua.
Sinä myöskin? Sitä en tietänyt! vastasi hän lyhyesti. Henrik myöskin mustissa oli tullut huoneesen. Ellen...! sanoi hän nuhdellen.
Riemuako emollasi Tuonelassa tummaisessa? Riemuako siskoillasi Manan mustissa majoissa? Riemua en etsikkänä, Etsin lämmön pisaraista Pientä, kuin on sydämessä Pääskyn, linnun pienemmänkin, Kukan hennoimmankin syissä, Tomuhiukan helmasessa. Valon sädettä mä etsin, Kipunaista himmeätä, Pienoista, kuin perhon silmä. Mut on lämpöä vain hällä. Hän on yksin valo, ilo, Hän, mi sinut, raukka, hylkäs!
Kun kuuntelen häntä ylioppilaitten väittelyissä, sillä välin kuin kaikki vartovat hänen ajatuksiansa ja osoittavat mieltymystänsä hänen sujuvista sanoistansa, minä näen jo laakerin hänen mustissa hiuksissaan seppelöitsevän hänen korkeata, vakavaa otsaansa.
Kun hän vielä oli aivan nuori eikä hänellä ollut kunniaa eikä mainetta, vaan ainoastaan vaalea tukkansa ja korkea otsansa ja lempeät, siniset silmänsä, silloin ei hänellä ollut mitään taikasormusta, ja kuitenkin kulkivat siunaus, rakkaus ja onni hänen vierellään. Kaikki enkelit taivaassa ja kaikki ihmiset maan päällä häntä rakastivat. Reginan mustissa silmissä kiilui kyynel.
Magna huomasi, että hän oli liikutettu ja kun heidän silmäyksensä sattuivat yhteen, havaitsi hän professorin mustissa silmissä raskasmielisyyden ilmauksen. Mistä mahtoi se johtua? Ah, sanoi neiti Schneider ja katsoi pyytävästi professoria, jos professori tahtoisi meidän iloksemme laulaa jonkun virren, siitä on jo niin pitkä aika kuin minulla on ollut onni saada
Päivän Sana
Muut Etsivät