Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Ei tämä oli liian hassua! Täytyi lähteä tuota tutkimaan. Musti käveli verkalleen kohti tuota outoa, mutta kuitenkin omituisen tutulta vaikuttavaa kumppania, joka myöskin näkyi lähtevän häntä kohden kävelemään. Musti heilautti häntäänsä hyvän toveruuden merkiksi, tuo toinen teki samoin. Ei silläkään siis mitään pahaa mielessä ollut.
Hän karkoitti heti kaiken väen sairaan luota, jääden hänen kanssaan kahdenkesken. Musti sai väistyä muiden kera pirtin puolelle.
Ovi aukeni ja pirttiin töpösteli etukynnessä Musti, sen jälessä vääntäysi Erkki, ja viimeisenä tulla vikelti iloinen ja pieni tytön tynkä, mytty kainalossa. Se oli Katri Haverinen Partalan talosta, järven selän takaa, Erkin morsian. »Hyvää iltaa!» toivotti Katri. »Jumala antakoon!»
Tunsin itseni täysin muserretuksi. Ajatteleminen on aina ollut minulle vaikeata, virkahdin sitten hiljaisesti. Se saattaa johtua siitä, ettei minun pääni ole oikein luotu sitä varten. Musti katsahti osaaottavasti minuun ja ojensi sitten hyväntahtoisesti minulle käpälänsä. Ei se ollut aivan helppoa alussa minullekaan, lausui hän sitten rohkaisevasti.
Vai ehkä ei olekaan? Päätin tiedustaa sitä häneltä itseltään. Kuules, Musti! virkahdin ääneen. Sinä olet muuten niinkuin monet ihmiset ... tarkoitan tietysti, parhaat ja jaloimmat ihmiset... Mutta onko sinulla mitään omaatuntoa? On silloin, kun se on huono, vastasi hän heti silmää räpäyttämättä. Mutta kun se on hyvä? Silloinhan siitä ei tiedä mitään. Aivan oikein, ajattelin.
"On siitä jo kolmekin", sanoi renki. "Eikä ole, eikä ole. Mene vaan toisiin taloihin." Tyttö oli jo noussut istumaan ja tavaravarastoansa hyväillen sanoi rukoilevalla äänellä: "Olisi minulla itsellänikin vähän kakkua, kun saisin pikkusen keittoa." "No, antakaa vähän keittoa. Vaan sitten elä tule, ennen kun kolmen viikon perästä... Kuulosta, Kalle, haukkuuko Musti."
Vihdoin saavuimme tänne, ja tässä suuressa kylässä olen poikanulikkain ja koirien hätyyttämänä kuleksinut monta päivää, kunnes vihdoin Musti tuli ulos eräästä huoneesta ja tunsi minut, sitten Laila huomasi minut ja vihdoin sain kuulla omaa kieltäni." "Miten olette voineet, sinä, Laagje ja te kaikki, sitten kuin läksimme?" "Laagjen emäntä on kuollut.
Musti katsoi kummastuneena minuun. Sekin saattaa olla mahdollista, virkahti hän sitten. Kaikki on mahdollista tässä maailmassa, jossa ei ole alkua eikä loppua ja jossa kaikki kiertyy kerälle, mitä ikinä me ajattelemme. Ja hetken perästä hän lisäsi hiukan raskasmielisesti: Ennen olin minä oikea koira. Nyt olen minä vain tarukoira.
Mutta siitä asti hän tiesi varoa saunaa eikä häntä saatu enää koskaan sinne sisälle houkutelluksi. Koko löylyn haju oli hänelle vastenmielinen. Ja kun rengit lauantai-illoin astuivat alastomina, vain koivunvasta verhonaan, pihan poikki, siirtyi Musti aina murheella syrjemmälle tuumimaan, kuinka ruma ihminen itse asiassa oli ja kuinka vähän tuo poloinen näytti sitä käsittävän.
Sillä vaikka hän, jos hän olisi tiennyt, mitä tuolla sisällä juteltiin, epäilemättä olisi seisonut lujana Lutherin opin ja oikean uskon puolesta, hän ei kuitenkaan ollut aivan varma hyvän ja oikean voitosta, yhtä vähän kuin omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan. Jos nuo kahleet olisivat katkenneet, olisi paha varmasti päässyt voiton päälle. Siitä olisi Musti voinut vaikka valalle mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät