Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ken teistä, ruhtinaana synnyltään Ja tyrmään kytkettynä, niinkuin minä, Ei rukoilisi henkens' edestä, Jos kaksi moista murhaajaa hän kohtais? Katseessas, ystäväni, piilee sääli; Oi! Jos ei silmäsi nyt imartele, Mua puolla, rukoile mun puolestani, Samassa kuin jos hädäss' oisit itse. Kerjäävää prinssiä kerjurikin säälii. MURHAAJA. Takanne, herra, katsokaa. MURHAAJA. Verinen teko, armottoman julma!
Pian saapuikin paikalle ihmisiä läähättäen, toisilla käsissään sainiot, jotka kuutamossa olivat aivan tarpeettomat, mutta joiden punerva, vipajava loimu sai puitten tummuuden entistä selvempänä piirtymään. He ympäröivät kohtauspaikan. »Nostakaa tuo ruumis», egyptiläinen sanoi, »ja vartioikaa tarkoin murhaajaa!»
KAIKKIVALTA: Hän henkeni herättäjä on. Toiseksi isäksi on hän tullut minulle. LYYLI: Voiko olla kahta isää? KAIKKIVALTA: Voi: hengellinen ja ruumiillinen. LYYLI: Häneltä hengen sait, jolta ruumihinkin. LYYLI: Etkö vihaa isäsi murhaajaa? KAIKKIVALTA: En. Minä en voi vihata ketään. Se on se uusi oppi, jonka hän on minulle opettanut. LYYLI: Siispä olet orja sinä!
Teitä on kielletty murhaamasta, mutta murhaajaa te palvotte. Teille sanotaan: älä tee aviorikosta! mutta te rukoilette avionrikkojaa. Oh, eikö tämä ole ihmisen kaikkein pyhimmän tunteen pilkkaa, nimittäin uskon? Käänny sen ainoan ja totisen jumalan tykö, jonka alttarille minä sinut vien!
Ottakaamme nöyryydessä vastaan Herran kuritusta, ja toivokaamme että Hän, armostansa ja hyvyydestänsä, hajoittaa vielä viimeisetkin sumut, mitkä tässä haittana ovat". "Kyllähän Taavin puolustusta nyt pitäisi uskottaman", sanoi Timo kosketellen korvallistansa; "mutta voipi Oikeus pitää hänestä kiinni sittenkin, kun ei toista murhaajaa löydy".
Hän puristi kättänsä äärettömästi pakoittavaa murtunutta nenäänsä vastaan. Niin seisoi hän kauan. Vähitellen tointui hän. Hän tarttui toveriinsa, pani hänen makaamaan lattialle. Kallesta oli jo henki lähtenyt. Kuvan silmät seinällä seurasivat murhaajaa. Matti tointui kokonaan. Hän osasi ajatella tekoaan. Hän ymmärsi asemansa. Hän kuunteli, mutta vielä oli kaikki hiljaista hänen ympärillään.
ANNA. Et, sitä et tee, koska tuskaani et sääli. MAUNO. Tuolla sanalla saat minun vaikka hirteen. Jumalan kiitos! OLLI. Onko häntä nähty? Sano pian! ANNA. Ketä onko nähty? OLLI. Maunoa, tietysti, ketäs muuta. ANNA. Niinkö Maunoa? OLLI. Niin, niin, häntä juuri, veljesi murhaajaa, tuota konnaa.
Ja silloin, pelkään, on hänen ystäviensä melko epämieluista katsella, kuinka hän yrittää pelastaa veljensä murhaajaa.» »Sellainen häväistysjuttu olisi saatava ehkäistyksi.» »Toivon sitä varten jo ryhtyneeni muutamiin varokeinoihin. Olen hänen holhoojansa ja olen juuri saanut asianomaisen luvan viedä hänet hautajaisten jälkeen talooni. Siellä hän on, jumalat sen suokoot, hyvässä turvassa.»
Siis hän ei ollut hourinut eikä nähnyt unta, kun hän oli huomannut omaksi kauhukseen rakastavansa murhaajaa. Eikö hän vieläkin istunut hänen vierellään? Eikö hän yhä vieläkin pitänyt kädestä kiinni häntä? Eikö hän vielä äsken ollut suudellut noita huulia, joiden kapea, punainen viiva siis kertoi murhaa ja kuolemaa? Vaistomaisesti veti hän kätensä pois ja siirtyi hänestä hiukan loitommalle.
En tunne muuta vihaa tuota onnetonta murhaajaa kohtaan.» »Murhaajaa!» Kalenus toisti hiljaa ja jotakin tarkottaen ja tutkivasti tähystellen Arbakesta. Tähdet valaisivat kalpeina ja vakavina profeettansa ylpeitä piirteitä, mutta ne eivät huomanneet niissä mitään muutosta. Kalenus käänsi häveten silmänsä muuanne ja jatkoi nopeasti. »Murhaaja!
Päivän Sana
Muut Etsivät