Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Jos sinä elät tahi kuolet, ei maailmassa ole ketään, joka iloitsee tahi murehtii sinua". "Paitsi mamma, niin". "Niin, paitsi sinun äitisi". "Niin on; mutta, Annette kulta, hän suree yksistään niin paljon kuin tuhannen ruumiinsaatossa kulkevaa ystävää, samoin kun hän iloitsee tuhannen edestä minulle hyvin käydessä." "Sinä et kuitenkaan tiedä mitä tahtoo sanoa olla unhotettu oikein unhotettu".
Hän hoitaa sitä niinkuin silmäteräänsä eikä lähde yöllä eikä päiwällä pois hänen kätkyensä wierestä. Mutta Kerttu=raukkakin uupuu ja wäsyy paljosta työstä, paljosta murheesta, sillä hän murehti ja wieläkin kowin murehtii äitiänsä.
Antandroon taas ja Simoiin se näki, jost' oli noussut, Hektorin myös haudan, ja lens ja turmaks Ptolemaion tuli. Taas salamana Juban päähän iski, päin kääntyi länsimaailmaanne, josta Pompeiuksen jo sotatorvi soitti. Seuraavan johdolla mit' aikaan sai se, sit' Tuonelassa Brutus, Cassius ulvoo ja murehtii Modena ja Perugia.
Tiedämme, mitä olemme, mutta emme tiedä, miksi tulemme. Jumala siunatkoon ruokanne! KUNINGAS. Isäänsä murehtii hän. OPHELIA. Minä pyydän, älkäämme siitä puhuko. On tänään pyhä Valentin, Ja amull' aikaiseen On impi alla ikkunas, Sua pyytää sulhokseen. Ja poika nousee, pukeuu, Ov' aukee, sisään nyt Käy impi, mutta impenä Hän sielt' ei lähtenyt. KUNINGAS. Armas Ophelia! Kies'auta! Neitsyt, varjele!
Mitäs tuosta tulisi, jos huonon pojan naisin Viinan juojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin. Parempi on mun ollakseni nuorena likkana aina, Kehräellä, laulella ja elää sillä lailla. Vaan kun tämä siivo tyttö vanhenee ja kuolee, Moni poika murehtii ja joutuu suureen huoleen. Minä olen pieni piika, toisen talon orja; Tuota aina ajattelen, kukahan mun korjaa.
Niin meidät täyttää tahto rientämisen, ett' emme saata seisahtaa; siks anteeks, jos karkeutena oikeuttamme pidät. San Zenon apotti Veronass' olin; hallitsi hyvä Barbarossa silloin, Milano josta vielä surren puhuu. Eräällä haudass' on jo toinen jalka, mi pian luostarin tuon vuoksi itkee ja murehtii, ett' ollut on sen herra,
Jos ovat lähteneet salolle ja eksyneet? Tai eivät ole ollenkaan lähteneetkään, jos ei tullut Kalamatti toveriksi, vaikka lupasi... Voi, että minä sen sittenkin sinne jätin! Juha kuuli taas Marjan huokaavan. Näkeehän sen kaikesta, että se jotakin murehtii ja kärsii. Hän lakkasi veistämästä, istahti ja alkoi vuolla. Viimein hän sai sanotuksi: Pitikö se sinua siellä hyvinkin pahasti?
Niin, äiti murehtii, se totta on, ja ehkä isäkin mut kohtalon ken tahtoo ottaa omaan kätehen, hän hillitä saa ääntä sydämen. He pitää Kertusta ja Juhanasta ja Hannulla on kolmas sija vasta. He häntä muistelevat jonkun verran ja unhoittavat kokonansa kerran. On isä harmaantunut, vanhennut, ehk' ovat päivänsä jo luetut ja äiti oli joulun aikaan heikko. Mut onhan heidän luonaan sisko, veikko.
Päivän Sana
Muut Etsivät