Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kahden aarniopetäjän väliin oli rovasti kaivattanut haudan. Rovasti ja ruustinna olivat pyytäneet kaikki kirkonkylän laulutaitoiset henkilöt lukkarin johdolla laulamaan Kentän muorin haudalla, ja niin suurin osa koko kirkonkylän väestä kokoontui haudan ympärille.
Sitten rovasti tarttui muorin käteen ja toisella kädellään silittäen muorin hopealle hohtavaa päälakea sanoi kovasti että muorikin kuulisi: Suuri Jumala siunatkoon, rakas vanhus, teidän viimeisiä päiviänne, ehkä niitä ei liene enää monta. Sen sanottuaan rovasti poistui saliin, johon tuli vielä isäntäkin.
Anna Maria lähti salin kasvien välistä käytävää taluttamaan muoria, mutta rovasti katsoi kamarin auki olevasta ovesta menijöiden jälkeen ja nähdessään muorin luisevan olennon rinnalla Anna Marian rotevan täyteläisen, aivan kadehdittavan kauniin ja parhaassa nuoruutensa kukoistuksessa olevan vartalon, joutui itseltään kysymään, voiko yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden aika tuon Anna Marian muuttaa tuollaiseksi, kuin tuo muori nyt oli.
Isäntä sitoi vaatteella muorin leuankin, niin että suu tuli tavalliseen asentoon, ja muori makasi kuin nukkuva, rinta vain ei liikkunut ja kuolon hieno huntu peitti kasvot.
Mikä hiiessä on lentänyt muorin päähän, kun hän näin äkkiarvaamatta ja juuri tänä päivänä! Kuinka taivaan nimessä nyt on meneteltävä? LAURA. Ja niin sopimattomalla ajalla kuin suinkin voi! JANNE. Totta on. LAURA. Kutsua hänet tuohon hienoon seuraan, ei millään muotoa käy laatuun. JANNE. Hm eipä juuri. LAURA. Se on mahdotonta, tuiki mahdotonta, sanon minä. JANNE. Mutta hän on kuitenkin äitini.
Mesi kielessä, myrkky mielessä on muorilla, kuin muillakin, mut mahtaa, muoriparka, kurkkusi saada minun kahviini nähden hyväksikin kuivaa." Sillä tavoin mietiskeli Reeta yksinään kuvastimen edessä istuessaan ja päästi viimein kalkkuväkkärän pyörimistä muistuttavan äänen, kun mieleen juohtui, miten sukkelasti hän olemattomilla porsailla oli muorin saanut pois lähtemään narratuksi.
"Mutta älä meidän Liisua varten, kyllä hänellä on parempi koti katsottuna. Minä en anna tytärtäni pettu-leipää syömään". "He muori mitäs nyt! älä noin jyrkästi kiellä" sanoi Matti, mutta muori läksi ulos ovesta eikä tahtonut kuulla mitään, vaan Viulu-Mikko, talon vanha ystävä, seurasi muorin jälkiä ja tapasi hänen lutista. "Muori hyvä", lausui Mikko, "älä pitkitä nuorten kihlausta.
»Mutta mitä teemme tuolle vaarille?» kysyi yksi miehistä. »Jätämme siihen, kunnes hänen poikahulttionsa apureineen tulee häntä pelastamaan. Mutta ettei hän ennen aikojaan siitä liikkeelle pääsisi, on meidän paras sitoa hänen aviosiippansakin, joka piileskelee tuolla uunilla.» Pari miehistä sieppasi muorin alas, ja tuossa tuokiossa makasi hänkin sidottuna.
Niin, näetkös, sen kaiken teki... Kah, mitä seisot ja töllötät siinä, Saara, kuin mikäkin kiiski suu selällään. Soisinpa papin muorin tulevan neuvomaan sinua tekemään työtä ruokasi edestä, lunttu. Siinä on tarmoa siinä perheessä, ja tahtoisinpa nähdä sen päivän, jona mestari Pietari Niilo Janssenia niskaan tarttuu. Totta tosiaan soisinkin.
Viimein täytyi Kukkelmanin lähteä. Mutta mikä riemu hänellä oli! Nykyiseen asuinpaikkaansa palasi hän myöhään. Tädin oli täytynyt odotella häntä ... tädin, joka aina meni hyvään aikaan levolle. Loikoilla puolittain valveilla, saadakseen sulkea oven. Nyt hän oli Sakrikselle vihainen ja motkotteli. Mutta siitä Sakris välitti vähät. Hän ei kuullutkaan muorin sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät