Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mitenkä se Kaisa antaisi ainoan lapsensa ja sen kanssa Rekulan talon semmoiselle suruttomalle kylänratille, jota kunnon kristitty ei kartanoltaan korjaisi?" "Ei suinkaan se annakaan, vaikka ahkerasti se Kalle kuuluu tätä nykyä Rekulassa pisteleytyvän", tuumaili muorikin ja lisäsi: "mut eihän sitä Kallea ole vielä milloinkaan taidettu oikein sikana nähdäkään."
Aamulla, kun aurinko jo oli korkealle kohonnut, heräsin minä, vaan ei mitään veistostyötä silloin näkynyt, kaikki oli pois kerätty ja permanto puhtaaksi la'aistu. Se sai minun ajattelemaan, että oli sunnuntai. Lauantainahan minä pappilassa kävin ja samana iltana muori kuoli. Vaarini ja äitini olivat jo lähteneet kirkolle ja pappilaan. Sinne oli Vierimän muorikin jo mennyt.
Mikko otti viulunsa, sovitti sen leukansa alle ja rupesi soittamaan iloista polskaa. Patruuna pyöritti morsianta, ja nyt alkoi iloinen tanssi. Samassa tuli muorikin näkyviin, ja patruuna huudahti: »No, muori hyvä, tanssitaan nyt oikea ristipolska. Tulkaa vain, ovathan nämä vanhimman lapsenne häät, kyllä vielä jaksatte pyöritellä. Jaakko, tule sinäkin no niin, nyt meitä on neljä.» »Hei!
Rovasti kädestä auttaen kehoitti muoria laskeutumaan sitä varten laitetun valkealla suurella liinalla katetun tuolin eteen polvilleen ja kädet ristissä piti kovalla äänellä, jotta muorikin kuulisi, pienen rukouksen, niin lämpimän, että yhdenkään silmät eivät jääneet kuiviksi.
Ja Ipu kanssa... Ipu on äidin poika... No... No niin... Pidetään nyt sitten tätä Nysse ja Mimmi Paavaliinan asiaa enemmän jo valmiiksi sovittuna kuin vireillä olevana... Muorikin se meidän siinä... Hän pitää tätä Mimmi Paavaliinaa hyvin sopu-ihmisenä. Niin... Poiketaan sitten. Jus-tiisa! Kuuluuko sitä mitä?
Vilho, muistattehan, aina lauleli laulua semmoista. Samaa laulua muorikin laulaa hyräilee ja itkee samalla kallottelee ja Jumalalle haikeasti valittaa"... "Kas tuolta tulee Paavo", virkkoi Rietu. Paavo tuli nuotiolle, kädessään kattila vettä täynnä. "Ei nyt ole", virkkoi hän, oltuaan hetken aikaa ääneti, "ei nyt ole laita oikea". "Kuinka niin?" kysäsi Lauri nopeasti. "Minä kuulin Vilhon äänen".
Sitten rovasti tarttui muorin käteen ja toisella kädellään silittäen muorin hopealle hohtavaa päälakea sanoi kovasti että muorikin kuulisi: Suuri Jumala siunatkoon, rakas vanhus, teidän viimeisiä päiviänne, ehkä niitä ei liene enää monta. Sen sanottuaan rovasti poistui saliin, johon tuli vielä isäntäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät