Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Nyrkin kokoinen para, vaan osaapas juoksuttaa», myönsi Jussikin, puisteli housujaan mullasta ja kehotti Anttiakin siisteyteen: »Puistele sinäkin multaa housuistasi!» Lepohetken perästä alkoi uusi ajo. Poika selitti porsasta katsellen: »Se tonkii nyt tuossa multaa kärsällään.»
Toinen mielihaluni oli ravinnon kaipuu, ja se synnytti minusta juuren, jonka haarat, etsien, syventyen, yhä laajeten sitoivat minua kosteaan, pimeään multaan. Toinen oli päinvastoin intoni irtautua siitä kostean pimeästä mullasta, jälleen ilmoille noustakseni, jälleen liikkeelle päästäkseni, jälleen vapautuakseni. Ja se kaipuu kasvatti runkoni.
Rautatie on rautatie ja maantie on maantie ... maantie on maasta ja mullasta ja rautatie raudasta... Ja puutie puusta ja vesitie vedestä? Ja taas kuului rukin takaa pilkallinen hymähdys... Mutta Matti ei suuttunut... Elähän nyt, kyllä se on totta, että se niin on, kuin minä puhun... Et sinä mahda tietää, millä lailla sitä rautatietä myöten ajetaankaan ... luuletko, että hevosella?
ABDIN. Sun valtaistuintasi loistavaa Nyt lähenevät orjas halvimmat Ja sinuun luovat nöyrät katseensa, Kuin aurinkohon itu mullasta. AHAB. Vaan itu loistehessa auringon On pystyssä; niin tekin olkaatte!
Tuskin on kevään aurinko ennättänyt sulattaa kukkasen hankikammiota, kun Vilun-ihanakin on valmis päivän valoa ihantelemaan. Vaan mustasta mullasta sikii kylmässä hangessa kukkanen, yhtä hellä, kuin pilvetön taivas. Lents kiitti. Tohtori meni omaisineen vuorta alaspäin.
Tässä tuo elämäänsä kyltynyt raukka antoi päänsä vaipua alas tyynylle. Hän oli hiljaa ja ääneti hetken aikaa, minä näin hänen surullisesti hymyilevän, ja hän alkoi taas kirkkaammalla äänellä ja iloisemmalla nuotilla, laulamaan: Jospa koittavi koi, Jos hautaani kuulen, kun veisu se soi, Elohon mikä kutsuu... Niin mä loistoosi saan, Oi mun ruhtinaani! täält' mullasta maan Kun päätäni nostaa...
Lappalaiset elävät aivan eri aloilla Norjassa ja Ruotsissa; Norjan Lappalaisilla on ylipäänsä vakinaiset asunnot, mullasta tai puusta. Norjan pohjaisimpien osien rannikoilla, Finmark'in ja Tromsön amteissa sanotaan heitä "merilappalaisiksi", ja he ovat täällä elintavoistaan ympäri-asuvain Norjalaisten kaltaisia.
Ja siis, niinkuin te, herra ritari, näette, minulla jo on ollut pieni esimaku kostosta. Mutta toivonpa saavani sitä nauttia täysin kulauksin teidän kauttanne, jonka kanssa nyt olen veljellisessä liitossa, ja " "Veljellisessä!" kertosi ritari ylenkatseella. "Mutta olkoonpa vaikka niin hokevathan papit, meidän muka kaikkein olevan samasta maan mullasta syntyperäisin.
Itseäänkin liikutti häntä hänen rakkautensa aina kyyneliin asti. Kaikki nämä olennot, jotka hän oli nostanut maan mullasta esiin, olivat hänestä kuin eläviä, rakastavia ja onnellisia, niinkuin hänkin, mutta samalla myös niin nöyriä, niin hellämielisiä kuin hän itsekin oli.
Eivät kuitenkaan ole haltiat, ei aurinko, eikä kaste yksin voineet kaikkea tätä saada aikaan; kukkaismaailman oma tuoksuva hengetär on täällä liikkunut ja lumonnut ihanat lapsensa iloitsemaan lyhyestä keväästä, ja kukat ovat hänet ymmärtäneet; ne ovat ojentaneet hoikat vartensa mullasta, kuullakseen hänen ääntänsä ja ilahduttaakseen hänen silmiään uhkeimmalla ihanuudellaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät