United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
SELOW. Sitä en usko kuitenni sama se hän on sairas ja kalpea. FUCHS. Jos minä näen häntä huomenna taas, niin vainon häntä asuntonsa oveen asti. SELOW. Teidän muistoks'! Sen päälle että hän tulee punaiseksi! Viinuri! Sampanjaa! FUCHS. Miks' niin kauvan olleet? KAARLE. Lystillinen kohtaus talossamme viivytti minua. SELOW. Lystillinen? Kerro, se meille kelpaa Anna anteeks' uteliaana olematta.
Ken teit' uskoo? Sä sormus, tule puolustajaks mulle! Oi, jos täss' olis herttua, kuin te, Ja hälle antaisin, kuin teille nyt, Tän sormuksen, hän tietäisi sen arvon. Se herttuan on vaakuna. Tuon antoi Hän kerran muistoks isällen'; sen perin Ja sen kanss' isän veren, asian Ja koston perin. Seuratkaa, niin saamme Likemmin haastaa. Mukaan, sotamies! Kahdestoista kohtaus. Se merkitsi jotakin.
Mitkä myötä-, vasta-vaiheet kohtaa Suomenmaan, Kansa kiitollinen muistaa jalon Ruhtinaan: Suku suvun, lapsi lasten kuulla kertoo, siunaten Suurta ruhtinasta, joka täytti kansan toivehen. Niinkuin elonjuhlaa Suomi viettää riemuiten, Ruhtinaansa töitten muistoks' lyhteit' uhraten: Valistuksen, hyvän, pyhän voitoks' uhraa Suomenmaa. ALEKSANDER Toisen muisto niistä aina loiston saa. KES
Isä kauhussa kiidättää ratsuansa, Hän pitääpi parkuvaa lastansa, Juur vaivalla pääseepi kodollens, Hänen sylissään kuollut on lapsuens. Pohjolan kuningas. Ol kuningas Pohjolassa Ain' lujin sydämin, Joll' armaans kuolemassa Soi muistoks pikarin. Häll' kallis hautaan asti Ol kulta pikar tuo; Hän itki katkerasti, Ain' koska siitä juo.
Kas, kunnia Teill' ihanasti viittaa, sydäntänne Saa korkeammat käskyt tykkimään, Teit' ilon, murheen vaiheet kohtaavat, Ja hetki tää käy muistoks' vaaleaksi, Mi mieltä viihdyttää.
Ei sekään ole mailla elävitten! Kohottaa kuppinsa ilmaan. Se aikans eli, antaa mennä tuon; teevettä Amor vainaan muistoks juon! Tyhjentää kuppinsa; liikehtimistä seurassa, joka osoittaa voimakasta paheksumista. NEITI SK
Silloin salli luokseis tulla, syliis, Isä, lenteä Toivon siivillä mun sieluin elon kolkon keskeltä. Rakkauteni jääköön tänne muistoks omaisilleni, Kiitolliset kyyneleeni Teille, ystävilleni! Oi, ei kuolo saata meitä ikuisesti eroittaa: Katsokaapas taivaanrantaa, elonpäivää nousevaa; Vaiheet ajan katoovaisen hajoavat e'essä sen; Usko, Toivo, Rakkaus pysyy, niiss' on elo ijäinen! rt
CASSIO. Kyllä sen teen, mutta vastenmielistä se on. JAGO. Jos vaan saan hänet juomaan lasin verran Sen lisäks', mit' on hän jo ennen juonut. Niin tulee hän niin riitaiseks ja ärjäks Kuin armon rakki. Tuo Rodrigo hölmö, Jonk' aivan nurin kääntänyt on lempi, On Desdemonan muistoks tyhjentännä Mont' uhka maljaa, ja nyt vahdiss' on hän.
Kun kukka sulle annetaan, Ves'lasihin viet sen puhkeemaan, Vaan muista: Kun aamull' aukee ruusun suu, Se illan tullen surkastuu, Se muista, niin, muista! Kun kullan löysit kaivatun, Ja sielusi sen sieluhun Kun vaipuu, Niin hetki vain kun vierähtää, Vain murhe sulle muistoks jää Ja kaipuu, niin, kaipuu!