United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
JAGO. Niin, kunnia on aine, jok' ei näy; Se usein niill' on, joilla sit' ei ole. Mut mitä liinaan tulee OTHELLO. Mielelläni Sen, totta Jumal', oisin unhottanna! Sa sanoit O! se muistissani pyörii Kuin ruttohisen talon päällä korppi, Tuo tuhon enne, ett' on liina hällä. JAGO. No, mitä sitten? OTHELLO. Se ei hyvä.
»Sen voitte, herra kenraali, henkivalallanne vakuuttaa», vastasi kunnon majuri, suun täydeltä pureskellen; »sillä Argylen markiisin homeinen leipä ja pilaantunut vesi ovat yhä vielä muistissani.
Tämä eloisa innostus antoi minulle aiheen sovittaa etupäässä nuorisoa varten ja kertoa ne tarinat ja sadut, jotka olen kuullut ja säilyttänyt muistissani.
Pekka Mender oli toverini sekä leikeissä että tositoimissa. Vanhempi veljeni kävi ensin kaupunginkoulua ja oli sitten metsäopistossa, ja hän ei ole niinkään hyvin säilynyt muistissani noilta kaukaisilta ajoilta, kuin tuo ravakka Pekka Mender. Hän oli erään silloin luuvaloisen, mutta aikanaan uskaliaan hylkeenampujan, Vielsandin metsävahdin poika.
Sitäpaitsi ei hän valehtele koskaan. Te rakastatte minua, te rakastatte minua, Babet! Teidän huulenne uskoivat sen aivan hiljaa aamulla minun sormilleni." Me istuuduimme pensas-aidan viereen. Muistissani on säilynyt tämä ensimmäinen rakkauden keskusteluni, puhtaassa viattomuudessaan. Babet kuunteli minua kuin pieni sisar. Hän ei enää peljännyt, vaan uskoi minulle rakkautensa historian.
Hänen rehelliset kasvonsa, kun hän katseli minua puoleksi totisella ja puoleksi naurettavalla pään pudistuksella, vaikuttavat muistissani enemmän minuun, kuin silloin todellisuudessa, sillä minä olin siihen aikaan semmoisessa erinomaisen tuskan ja hajamielisyyden tilassa, että olin aivan kykenemätön kiinnittämään huomiotani mihinkään.
Enimmän vaikutti minuun, pelkään minä, kuvat, jotka olivat hyvin lukuisat ja esittelivät kaikenlaisia kauhuja; mutta Martyrit ja Peggotyn huone ovat olleet eroamattomat muistissani aina siitä saakka ja ovat vielä. Minä jätin sinä päivänä Mr. Peggotyn, Ham'in, Mrs.
»No, no, pidän teidät kyllä muistissani, milloin vain tarvitsen sukkelaa ja ripeätä miestä», lausui hän minua ovelle saattaessaan, »mutta pahoin pelkään, että monen rehellisenkin alttius joutuu liian kovalle koetukselle.» Näitä sanoja lausuessaan näin hänen otsallaan viivähtävän synkän pilven.
Ne kasvot, jotka hän käänsi ylöspäin myrskyistä taivasta kohden, hänen yhteen puserrettujen käsiensä vapistus, se tuska, joka kuvautui hänen ruumiissaan, pysyvät vielä tänä hetkenä muistissani yhdessä tuon aution rannikon kanssa. Siinä on ainainen yö, ja Ham on ainoa henkilö näkymöllä. "Te olette oppinut", sanoi hän hätäisesti, "ja tiedätte, mikä on oikein ja paras.
Mikä kummallinen rauha ja seisaus näyttää olevan elämässäni ja kaikessa elämässä sekä sisällä että ulkona kun istun hiljaisessa, puoli-pimeässä, siivotussa huoneessa, samalla kuin vaimo-lapsukaiseni siniset silmät ovat käännetyt minua kohden ja hänen pikkuiset sormensa kiertyvät käteni ympäri! Monta, monta tuntia istun niin; mutta kaikista noista kerroista pysyy kolme tuoreimpana muistissani.