Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Kuuman raudan työnsi Johannes siihen, kun vaati hänet elämään siinä, missä Maria oli elänyt; vaati hänet liikkumaan, missä Maria oli liikkunut; vaati hänet yöt päivät muistamaan iloisen unelmansa herättäjää. Jo voit ymmärtää Annan surua. Anna oli kauvan rakastanut töllin lasta. Vaan töllin lapsi ei sitä tietänyt. Hän eli nyt. Uuden päivän koi oli hänen sydämessään koettanut.
"Sitä miestä pitää korjata", oli hän sanonut, "sillä hän teki matkalla työtä". Olinkin virkistynyt taas täyteen toimeen ennenkuin tultiin Pietarin rantaan. Kolme viikkoa sitten joka päivä kävelin tai ajelin kaupunkia ristiin rastiin, etsiellen työtä. Ensi aluksi minua huvitti, kun näin niin paljon uutta enkä siinä alituisessa hälyssä joutanut surujanikaan muistamaan.
Se käy joka tapauksessa esiin todistuksista, siihen katkaisi Alette aina hänen ja isän vähänkin kiihkeähkön keskustelun siitä, että pojan oli vaikea selviytyä kotitöistä, toisethan olivat pienestä pitäen tottuneet lukemaan ja muistamaan!
Nyt olin todellakin vanha, heikko ja ijällinen vaimo-raukka. Samalla kuin tunsin yht'äkkiä vanhaksi tulleeni, heräsi kova ikävä nähdä entistä kotiani Kondoverissa. Puut vastapäätä olevassa puistossa saattoivat minua ikävällä muistamaan kotini ympärillä olevia metsiä, raitista ilmaa, lintujen iloista viserrystä päivällä, kuin myös sitä syvää hiljaisuutta, joka siellä iltasilla vallitsi.
"Hyvä," sanoi vuokramies malttavaisella äänellä "miehen, jolla on luja tahto, täytyy käydä omaa tietänsä." "Ja parasta, mitä ymmärtäväinen mies voi tehdä, on se, ettei hän häntä ehkäise. Mr Saunderson, ojentakaa minulle kätenne. Te olette niitä miehiä, jotka saattavat hyväin isäin poikia muistamaan omaisiansa; ja minä muistan omaisiani, kun sanon: Jumala teitä siunatkoon!"
Pyydän teitä muistamaan, että tilimme on vain lykätty eikä päätetty! virkkoi kreivi Bernhard synkästi. Sitä toivon minäkin, jos on vähänkään jumalallista oikeutta olemassa, vastasi Sprengtporten. Miksi luulette, että tuo nuori mies, teidän veljenne, jonka toissapäivänä näin ensi kerran ja jonka kanssa en ole vaihtanut poikkipuolista sanaa, haki meidät käsiinsä ja lensi kuin ampiainen silmilleni?
Jumala auttakoon meitä aina muistamaan pyhän velvollisuutemme! Amen, kuiskasi nuori tyttö syvästi ja totisena. Seuraavana aamuna piti Raution matkustaa. Elli oli tavattoman hermostunut; hän ei ollut nukkunut koko yönä ja ryhtyi nyt rohkeudetta työhön.
»Niinkuin te nyt ette itsekin sitä tietäisi», vastasin minä, sillä todellakaan en tällä hetkellä sattunut muistamaan Korpoossa papinvirkaa toimittavan ylioppilaan nimeä. »Niin, kyllä minä Antti Silvanin tunnen», sanoi nimismies. »No niin, mitäs kysytte sitten, kun kerran itse paremmin tiedätte», tokaisin minä vastaan.
Joko sinunkin teki mielesi kielletyn puun hedelmää?» »Mitäs puhut, mies?» kysyi Junno. »Minä en ymmärrä mitä tarkoitat, enkä tiedä, oletko viisas vai hullu.» »Oletpa oppinut teeskentelemään, vai etkö muista enää, miten Kalle kartanosta ajettiin? Kyllä minä opetan muistamaan», sanoi Kalle, sillä se oli hän.
Meillä on ihmeen herttainen opettajatar, niin että me remutaan joutoaikoina aivan kuin vertaisemme kanssa, vaikka hän on hyvin oppinut ja paljon koulua käynyt. Mutta se oppineemmuus ihan unehtuu mielestä, ja kun sitten sattuu muistamaan, niin ihan sydäntä vihlaisee, että kun ei ollenkaan tule ajatelleeksi kenen kanssa ollaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät