Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Saman tehtävän lopuksi itse täytettyänsä vetäysi hän syrjään juuri kuningattaren ohitse, joka seisoi lapsensa vieressä onnellisena ja iloisena kuin morsiamen äiti vihkimyksen jälkeen nyökätessänsä sakaristossa kaikille onnittelijoille. Hänen ohi mennessänsä kuiskasi kuningatar hänelle hiljaa: »No, nyt se on täytetty!»
Silloin meidän Myhrberg, joka jo lapsena oli ilmassa leijuilemiseen oppinut, kiipesi rohkeoti ylös, otti morsiamen syliinsä ja toi hänet onnellisesti maahan. Koska isä sai tiedon ryöstöstä, oliwat jo ryöstäjät kaukana sieltä hywässä turwapaikassa.
"Vihdoin piti morsiamen vanhempien he olivat hyvin vastahakoisesti antaneet lempeän hennon tyttärensä muukalaiselle, jonka hillittömyydestä he olivat kuulleet ja josta he olivat nähneet oireita jo kosimistilaisuudessakin lähteä minun venheessäni laivalta, jolla nuoren parin oli määrä matkustaa Korsikaan.
Tällainen meno häiritsi luonnollisesti suuresti juhlailoa häissä, mutta kärsivällisesti taivuttiin kuitenkin tähän raakaan, tavaksi tulleeseen kansanhuvitukseen, jota kutsuttiin »morsiamen katsomiseksi». Onnellista kyllä on tuo tapa jo nykyjään kokonaan hävinnyt käytännöstä.
»Sinulla on aina niitä sellaisia. Asia kuin asia ja mies kuin mies. Santra tulee nyt, vaikka se olis seitsemän lukon takana.» Esa jo lähti, mutta kääntyi vielä nauraen sanomaan: »Se on eri asia, *kuka* siitä sitten morsiamen saa!» »
Eipä ollut kuulunut Jorin kihlauksesta sen enempää kuin mitä Mari silloin sanoi. Hän oli ollut tyhmä, kun oli uskonut sitä ja tähän asti! Hän kysäsi viikolla Liisalta kuin pilanpäiten, että tietääkö Liisa Joria kuulutetun. Liisa tiesi ja mainitsi morsiamen nimen. Elsa tunsi hänet. Hänestä tuntui siinä nyt olevan jotakin alkua, vaan että siinä on joku erehdys tahi muuta sellaista.
Tullaksensa oikein ihastuttavaksi häneltä ainoastaan puuttui tuo toivon, rakkauden ja onnellisuuden ilmaus, joka on morsiamen parahin kaunistus. Näytti siltä, kuin hänen sydämmensä kuitenkin olisi käynyt tyytyväisemmäksi, ja ikään kuin hänen mielen-tilaansa soveltuaksensa aurinkokin pilkoitti pilvien välistä, lähettäen huoneeseen kalpean loisteensa.
ANJA. Riennän jo pihalle siellä Seinävieret, aitovieret, Kaikk' on täynnä vartojoita Joutuisivat! joutuisivat! LOKKA. Jopa saapuivat kapiot, Morsiamen myötäjäiset. ANJA. Tuli kuorma, saapui toinen.
"Seuratkaa jaloa tahtoanne," sanoi kuningas. "Minä olen harvoin elämässäni ollut niin hyvällä mielellä, kun tänään, ja se on teidän työnne. Minun on teitä kiittäminen siitä, kun voin sanoa, että olen tyytyväinen. Tarjotkaa minulle kaunis käsivartenne; minä tahdon viedä teidät vaunuunne." Kuningas vei nyt prinsessan, Pfaltsin kreivi morsiamen ja pispa sulhasen.
Soittakaa siellä! Eihän ole käsketty lopettaa. Soittajat puhalsivat kiireissään pari epäsointuvaa, korvia särkevää säveltä. Ei, pappa, ei...! huusi Naimi. Vaietkaa, vaietkaa! huusi yht'äkkiä Hanna. Puhu, Lauri, sano kaikki! Sinä teet oikein! Antakaa morsiamen tanssia! huudettiin. Ei, ei, minä en tahdo enää tanssia ... en koskaan enää! Et koskaan? Etkö koskaan enää!
Päivän Sana
Muut Etsivät