Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Siinä puheessa on toki jotain järkeä", virkkoi matami Shoolbred, "vaikken minä taida käsittää, minkätähden viitsit saattaa hyvän nimen ihmisten kielille mokoman tähden, joka kahden hopeapennin edestä taikka vielä vähemmästä saisi itsellensä yömajan." "Heitä se minun huolekseni, muija kulta, ja ole sinä vaan hyvä tälle tytölle."
Mutta paikka oli liian vaarallinen ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin Matille mahdollisimman rauhallisesti: »Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia... Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa».
Mitä hyödyttävät minua nämät monet vuodet, jolloin olen tehnyt kirjoituspöytäni ääressä työtä kuin viheliäinen orja tuon pelkän jokapäiväisen leivän tähden? Miehen pää-määrän pitää oleman jotakin, josta hän saattaa olla ylpeä. Mutta kirjanpito voi mokoman syitä ylpeilemiseen!" Minette ei vastannut mitään. Mies oli puhunut tavallisella murisevalla äänellään puoleksi itsekseen.
Siin' on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, siinäpä ikuinen onni." Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, kun sa tyhjänä tuletki, aina naisetta ajelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi.
Karskina viel' eilen eli, mälliänsä pureskeli vartiona kenraalille, missä oltiin neuvosilla. Päiväkäsky kertoi juuri, kuinka herrain pöytään kieppas viuhahtaen pommi suuri, puhevallan ottaa sieppas. Tulen tuttu vanhastansa, Munter sylkee kourahansa, kiinni koppaa, alkaa tuosta mokoman kanss' ulos juosta.
Kiitä sulho lykkyäsi. Hyvän sait, hyvän tapasit, Hyvän luojasi lupasi, Hyvän antoi armollinen. Lue kiitokset emolle, Passipoita vanhemmalle, Kun tunti tytön mokoman, Ja mokoman morsiamen! Puhas on neiti puolellasi, Kirkas ompi kihloissasi, Valkiainen valloissasi, Soriainen suojassasi.
Eikö tässä asiassa minulla olekaan suunvuoroa, vaikka on kysymyksessä minun ainoa lapseni? Kyllä se vielä nähdään! Tuommoinen pappi tahtoo sekaantua minun asioihini mokoman lukkarin sikiön vuoksi! Se tyttö ei koskaan saa minun poikaani. Ennen saavat kääntää minut ylösalasin!» Näin astuskeli hän jonkun aikaa ympäri huonetta, itsekseen toruen ja puhkien.
JAARA. »Ah, kunne kulkenen, Kosk' tuskan tuntenen Mun syntein suurten tähden. TOPRA-HEIKKI. Jos se pakana menee ja hukuttaa itsensä? Seis Jaara! Tule takaisin, kuuletkos. Tule, minä puhun sinulle. Mihinkä se joutui? MIKKO. Tuoltapäin kuuluu ääni. MIKKO. Anna mokoman mennä, että pääsemme hänestä. TOPRA-HEIKKI. Mutta hän on päästään vialla, miesparka. En minä laske häntä yksin vaeltamaan.
Mutta kylläpä hän saikin ryssiltä koko kasan haukkumasanoja mokoman röyhkeyden rangaistukseksi. »On tässä parempiakin, kuin sinä», sanoi aliupseeri. Minun korvissani soivat nuo rakkaalla äidinkielellä lausutut yksinkertaiset sanat niin ihanilta, johtui mieleeni, että olin suomalainen ylioppilas. Tuntui oikein hyvältä.
Aivan hän jo tunsi olevansa vähäinen mokoman oppineen rinnalla. Mies katsoi nyt suoraan lasien läpi, mutta veteli sen sijaan otsanahkaansa kureille ja taas sileäksi, muristeli suutansa, kuin olisi sekin kuulunut siihen näkemisasiaan ja sadatteli jo harmissansa lasejansa: »Kehnon vietävät kun ne nyt eivät suurenna niin, jotta näkis mikä se on mikää puustain.»
Päivän Sana
Muut Etsivät