Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee kaikkea pahaa vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi johonkin sairaalaan. Se on niin surkeata. Kyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en moista ole voinut aavistaakaan. Mitenkä monella tavalla voi ihminen tulla ikipäiviksi onnettomaksi. Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.
"Niinpä turhantarkkuus ja saivartaminen täällä meillä kohdistui tähän ainoaan kirkonmenopäivään, joka meille on jäänyt vanhan kirkon kaikista juhlista ja paastopäivistä, ja muodosti sen niin ankaraksi, etteivät vanhat juutalaisetkaan olleet moista uneksineet. "Vanhan juutalaisen sabbatin määräykset ulettuivat ainoastaan elämän aineelliselle alalle, kieltäen kaiken ruumiillisen raatamisen.
Kauppiaan rouvaakin kovasti miellytti emännän somat huoneet ja vielä enemmän omituiset vanhan-aikaiset, mutta arvokkaat huonekalut. Elsakaan ei ollut moista ennen nähnyt. Elsa ei kumminkaan kauvan joutanut katselemaan emännän kalleuksia, vaan täytyi kiiruhtaa pihalle kärryiltä tyhjentämään oman rouvan kapineita.
Mylly Matti ja Maija ovat laskeneet säkit maahan ja päästelevät siteitä. Sävel: "Nyt aika tuo jo lieneekin." Se pahin porsas tosiaan, Mi pussihin on saatu. Niin tuiki tuima potkimaan, Niin raskas on sen laatu. *Maija*. Se raskaamp' on kuin kultakin, Ja kuninkaalle kallis, *Molemmat*. Me täyteen rahasäkkihin Hänt' emme myydä sallis. *Matti*. Ens kerran moista jauhetta Sain myllystän' nyt vasta.
Herra Jumala, kun se kuitenkin on niin... Hän tosin oli sitä toisinaan miettinyt, vaan ajanut heti sellaiset ajatukset tuuleen; sillä moista ei hän tahtonut uskoa... Kuumentava ujous saattoi hänen kumartumaan alas, joka hämillisyys ei kuitenkaan tehnyt häntä onnettomaksi. Niin ajatellen Bård'ia tuli hän yhä ujommaksi ja samalla vieläkin onnellisemmaksi.
Tietysti se oli juuri huonoimmin valittu keino moista villivarsaa taltuttaa, jos kerran tarkoituksena oli taltuttaminen. Se kävi aina hurjemmaksi ja eräänä kauniina päivänä se karkasi kokonaan Helsinkiin. Aluksi se oli ollut oikku, sitten siitä oli muodostunut piintynyt päähänpisto hänelle.
Minä en pyydäkään enempää, mitä ikinä tapahtuneekin. Oi, uljas Krusaderini, sinulla on enemmän älyä kuin kaikilla vainoojillasi!« »Se on uskomatonta!« vastasi Gambusino, joka yhtyi nuoren englantilaisen ihmettelyyn. »Minä en ole elämässäni nähnyt moista. Krusader ei ole hevonen, vaan lintu, henki olento.« Indiaanit ottivat jälleen aseensa valloittaakseen leirin. Mikä pettymys!
Sula-hangen mättähikössä, vieressään hepo kuollut, julmana, liikkumatonna mies oli pitkällään, verinaamaa kääntäen ilmaan. »Luontoa melkein karmi, ja pois ma jo väistyä aioin, vaan puku häll' oli oiva, ja myös siniröijy se loisti, pullon maksava kai, jos möitkin tuttavahintaan. Muiden saaliiks en toki jättää moista ma voinut, vaan minä, rientäin luo, ruman niskaan kiinni jo tartuin.
Kun kunnioittain valtiattareeni ma olin katsahtanut ynnä katseen hän mulle suonut suopean ja varman, valohon käännyin, joka alttiuttaan niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootte!» Ah, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, kun moista pyysin, entisriemuihinsa.
Miesmuistiin moista ei kuultukaan, Ett' ylioppilas, poika vaan, Noin uljaasti ampuisi jousellaan, Niin ylös ja päätä pahkaan: Professorit, jotka turhuuttaan Oli tuuleen kääntänyt kaapujaan, Nyt puhkui hartaina, harmissaan, Kun saivat poltetta nahkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät