Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. syyskuuta 2025
Mutta samalla vaikutti Johannekseen hyvinkin miellyttävästi esiintyä täten edes jollekin ihmiselle maailmassa entiseltä arvokkaalta yhteiskunnalliselta tasoltaan. Mitäpäs minä sinulta tilaisin? hän hymyili. En suinkaan oman itseni muistopatsasta! Sen saat sinä tilaamattakin, nauroi Muttila, vaikka vasta sadan vuoden päästä. Mutta joku rintakuva?
"Kyllä, isä hyvä", vastasi Anna Martinowna. "Mutta mitäpäs minä soittaisin? Tuskinpa se on vieraasta hauskaa." "No mitäs sinulle sitten siellä pinksionissa opetettiin?" "Olen jo unohtanut melkein kaikki tyyni ... kielistäkin on useat haljenneet." Anna Martinownan ääni oli varsin miellyttävä, heleä, ikäänkuin vaikeroiva ... siihen laatuun kuin on muutamilla petolinnuilla.
Ka mitäpäs tässä enää istumassa tekee. Herran halttuun. Mitä? Kun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän täyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee ... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää huoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi neitsyeeksi sanoa.
Natalja Feodorovna voitti äkkiä mielenkuohunsa ja sanoi kylmän tyyneesti: Olen mieluummin sitä mieltä, että talonpojan täytyy ennen kaikkea ottaa itsellensä riittävästi maata. Ymmärtämättä mitään eroa tässä Hannes tokasi iloisesti: No, jos niin, niin mitäpäs muuta kuin annetaan hänelle kylläksi maata.
Siinä sitten satut sanomaan sanan vähän toisapäin kuin olla pitäisi, siitä he sitten nauravat ja... Mutta mitäpäs minä heidän nauruistaan? Olen semmoinen kuin olen, teen tehtäväni rehellisesti; vähät minä ihmisten naurusta... Tuolla tavalla hän aina lohdutteli itseään, mutta yhä suuremmalla voimalla tunkivat entiset ajatukset jälleen esiin.
Keväällä vähän ennen Juhannusta kuuli Valtteri puhuttavan, että metsässä oli näkynyt susia, ja se oli Valtterin mieleen. Hän oli erittäin rohkea. Koulussa toverien kesken ja kotona siskojen seurassa kerskaili hän usein: mitäpäs yhdestä sudesta; vaikkapa heitä tulisi neljä vastaan!
Minä ymmärsin, mitä eksperimenttiä hän tarkoitti. Vieläkin hän nauroi. Hän jo pelkää. Huomasi vaaran ja pyrkii pakoon Minä vaikenin. Hän kääntyi minuun. Tiedätkö kenestä puhun? Antista, arvaan. Hänestä juuri. Ethän suutu? En suinkaan. Mitä sanoisit, jos näkisit hänet tässä jalkojeni juuressa? Mitäpäs minä En tahtonut päästä ääneen, kurkkuani kun niin kuristi.
Ottiko se mitä maksua vaivoistaan? En tiennyt tarjotakaan eikä minulla olisi ollut millä maksaakaan. Mitä tuo muuten? Mitäpäs tuo. Näki kaikesta, että ukolla oli hampaankolo täynnä, mutta ettei hän tahtonut päästää sitä sieltä, niin kauvan kuin vieras oli sisällä.
Jonkin hetken kuluttua ilmestyikin hän näkyviimme, mutta yksinään. »No mihinkäs sinä olet vankisi pannut?» kysyin minä, kun hän oli luoksemme ehtinyt. »Mitäpäs, haittanahan se olisi näillä metsäpoluilla ollut», vastasi Juho vältellen. »Niinpä niin, mutta mitä sinä hänelle teit?» tivasin minä katsoen häneen tuimasti.
Ka niin... Ja kun tää asia jo viime pyhänä jo kolmanteen kertaan sovittiin, niin mitäpäs siinä enää muuta onkaan kuin sanot vain Hilkalle itselleen... Sano, jotta hän saa minusta rikkaan ja hyväluontoisen miehen! Ka onhan sitä vielä pullon pohjassa ... sitä markkinoilta tuotua kahdesti puhdistettua. No... Mikäs siinä on sitten... Lähdetään puhumaan asiasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät