Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
ORANIALAINEN. Yhtä keinoa hän ei ole vielä koettanut. EGMONT. No? ORANIALAINEN. Kansaa säästää ja ruhtinaita hukata. EGMONT. Kuinka moni on tuota jo kauvan peljännyt. Turha huoli! ORANIALAINEN. Ennen se oli minussa huolena; vähitellen on se minussa muuttunut luuloksi, vihdoin varmuudeksi. EGMONT. Vaan onko kuninkaalla uskollisempia palvelijoita kuin me?
"Voisiko uskoa tätä mahdolliseksi!" mumisi Ilse tyytymättömästi, melkeinpä suuttuneena. "Täänkaltaisessa särjetyssä rojussa on melkein Jakobsohnin koko rikkaus!" En minäkään voinut sitä käsittää, mutta jäin kuitenkin viehätettynä seisomaan, ja tietämättäni koitti minussa aavistus taiteen ihmeistä ja niiden valloittavasta voimasta. Puuta vasten makasi siinä poika.
"Olisipa teillä perillisiä, jotka saisiwat tässä tulewaisuutensa turwan, kun omaisuutenne säilyisi siihen asti kun he ihmisiksi ehtiwät." "Niinpä se olisi, mutta minussa ei ole minkään tekijää eikä toimijaa, ja asiat menewät niinkuin ne menewät." "Mutta heidän tähtensäpä Jumala tahtoo teidän elää." "Oi, älkää semmoisia puhuko! Jumala ei suo tämmöisille mitään hywää."
Eikö? No mikä se sinut sitte sai matkalle? Se, että minulla ei ollut enään rauhaa työpöytäni ääressä. Rauhaa! Mutta, kultaseni, kuka sinua häiritsi? Ei kukaan ulkoapäin. Vaan minussa liikkui tunne, että minä suorastaan väärinkäytin tahi ei, jätin käyttämättä parhaat lahjani. Että olen tuhlannut aikani hukkaan. Kirjaasiko? Sillä minulla ei ole kykyä ainoastaan siihen yksistään.
»Se suloheelmä, jota kuolevaiset monelta oksalta niin huolell' etsii, sun nälkäsi on tänään tyydyttävä.» Vergilius nää sanat mulle virkkoi, eik' ollut koskaan ole antimia senvertaisia mieltä miellyttämään. Niin tuonne päästä halu päälle halun minussa syntyi, että siivet lentoon jok' askeleella kasvaviksi tunsin.
Sillä enhän minä voi palvella sitä, josta minä en tiedä mitään, enkä polvistua sen eteen, josta niin monet käsitykset maailmassa vaihtelevat ja vallitsevat. Täytyyhän olla minullakin oma Jumalani. Mutta miten oppia tuntemaan itseään? Eikö vain vertailemalla? Eikö vain niiden vertailupäätelmien nojalla, joita muiden ihmisten ajatukset ja mietiskelyt ehkä olisivat omiaan minussa herättämään?
Ensimäinen on, että he pelkäävät minua vielä enemmän! Minä näytän heille niin paljon verta, että he vavisten lankeevat maahan minun eteeni. Minä luon itselleni uuden ympäristön. Mutta minussa on lempeyttäkin ja hellyyttä. Ja katsos, minä aijonkin nyt alkaa hallitukseni jollakin suurella hyvällä-työllä, niin suurella, ettei maailma ole sen vertaista nähnyt.
Hän todisti: »Aamen, sillä minussa on suomenkansan sana tullut lihaksi, viisaus siksi alati pois pantavaksi vedeksi ja usko kankiaksi luuksi, joka kestää. Ole rohkia! Ole rohkia, oi suomenkansa, sillä koskasta sinä äkkäsit, että viisaus sinun henkesi perusolevaisuus on, niin sinä juuri sen viisaan Väinämöisen, sen viisauden edustajan olevaisuutesi edustajaksi loit ja sanoit: mitämaks!
Sentähden kysyn itseltäni välistä: Mikähän minussa mahtaa olla yksilöllistä, mikä yleistä?
Sen vuoksi hän lupasi lahjoittaa meille kansakoulun ja antaa minulle suomalaisia oppilaitoksia varten viisisataa markkaa, jos minä puhuttelen pitäjäläisiä ja saan heidät taivutetuiksi polttimoa vastaanottamaan. Minä ajattelin sinua, Hanna, minä ajattelin kuntamme lapsia, ajattelin maatamme ja kansaamme, ja minussa nousi äkkiä se kunnian-himo, että voisin niiden hyväksi jotakin suurta tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät