Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Ja siihen sanoi hän: sitten saa kornetti pyytää minulta mitä hyvänsä, en ole sitä kieltävä. Onko se varma? sanoin minä. Niin varma, sanoi hän, kuin kukko Jaakopinkirkon tornissa; ennen se laulaa kuin minä teidät petän." No niin, eikö Eeva Rhenfelt tahdo täyttää Eeva Falkenberg^ lupausta? Toivoni on Pyhän Jaakopin kukon varassa, vastasi Eeva hymyillen.
Sinä olet tyytyväinen tilaasi? En ole vielä päivääkään katunut, puhui hän puoleksi itseään kehuen. Mainiosti se minulta onnistuikin eikä minun siinä tarvinnut kauan kierrellä, ennenkuin osasin oikeaan. Heti kohta, kun olin tullut apulaiseksi vanhan ukon luo, aloin pitää tyttöä kuumana, ja kun sain tämän paikan, niin vietettiin häät ja muutettiin kohta tänne.
Hänen luonnossansa asuva oikeuden tunto heräsi väittääksensä emännöitsiän viimeistä lausetta vastaan, ja sieluansa koitti hän vahvistaa sitä järistystä vastaan, jota oli kärsinyt. "Olisitteko siis salanneet tätä asiaa minulta, jos olisitte voineet?"
»Kurja lapsiparkani», murisi hän tuijottaen lasimaisilla silmillään herra Merckelin merenkultasydämeen, joka hänen päässänsä näytti pyörivän, mutta sitten hän yhtäkkiä kavahtui puoliunestaan, hänen silmiinsä ilmestyi synkkä kiilto, hän ojensi nyrkkinsä Boleslavia kohden ja huusi: »Mitä tahdotte minulta, herra? Tahdotte minulta ruumiskirstun! Kenelle tahdotte minulta ruumiskirstun?
Minulla ei ollut enempää kuin kolme paria jalkineita uudet ruskeat, vanhat mustat ja kiiltonahkasaappaat, jotka minulla ovat jalassa. Eilen illalla otettiin minulta toinen ruskeista saappaistani, ja tänään on varastettu musta saapas. Kuulkaa, oletteko löytäneet sen? Puhu suusi puhtaaksi, nahjus, äläkä siinä murjota?" Eräs pelästynyt saksalainen tarjoilija oli lähestynyt.
"Hän ei tahtonut vastaan-ottaa tätä tervehdystä minulta, mutta saakoon hän sen kuitenkin. Eläköön eno Scrooge!" Eno Scrooge oli huomaamatta tullut niin iloiseksi ja keveäsydämiseksi, että hän olisi vastaukseksi esitellyt maljan tälle seuralle, joka ei tietänyt hänen läsnäolostaan mitään, ja kiittänyt sitä kuulumattomalla puheella, jos henki olisi sallinut hänelle aikaa.
Lienen päässyt näin pitkälle mietteissäni, kun Musti äkkiä kysyi minulta: Entä sinulla? Minkälainen omatunto sinulla. Ei kannata puhua, virkahdin irvistäen happamesti. Minä olen syntynyt pahan omantunnon kanssa maailmaan. Yhyy, murahti Musti. Sinä kuulut siihen lajiin! Mihin lajiin? Niihin, jotka kulkevat häntä koipien välissä ja pyytävät anteeksi omaa olemassaoloaan.
Ja ainoastaan mustasukkaisuudesta olin sitten semmoinen kuin olin Asraa kohtaan, kun luulin että hän oli kultasi ja ryösti sinut minulta.
Pehkut vain pölisivät jaloissa, ja hämmästynyt porsas juoksenteli pakoon nurkasta nurkkaan. Viimein rukoili Jussi: »Elä enää!... Minulta repesivät housut!» Mutta Antti ei nyt hellittänyt. Hän aivan julmistui, saadakseen voiton. Oli siinä voimaa liikkeellä. Lattia tömisi jalkojen alla ja Jussi huusi suuttuneena: »Elä perhana!... Elä revi housuja, tahi kun minä suutun!...»
Te olette molemmat pyrkineet pretoriaanien päälliköksi, ja kadehtineet sitä virkaa minulta. Te myrkytätte koko minun elämäni, te pilaatte juonillanne koko minun onneni, ennenkuin sen olen saavuttanutkaan! TIITUS: Tätäkö minä olen tavoitellut. Tähänkö minä hukkaan elämäni!
Päivän Sana
Muut Etsivät