Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Istu sitten tähän ... minähän tuskin erotan sinua sieltä purjeen suojasta. Minä panen mieluummin pitkäkseni tähän ja nojaan pääni polveesi... Ja hetken kuluttua: Onko se siis aivan totta, mitä olet sanonut, että pidit minusta heti kohta, kun minut näit? On, niinkuin sanoin, että pidin sinusta jo ennenkuin sinut näinkään. Se on minusta sentähden niin merkillistä, että minullakin on sama tunne.
"Koska kaupunkeja kerran on, niin tottapa siinä minullakin voi olla toimialani", ajatteli Henrik, taas kulkiessaan kerran tuttua katua myöten. Se seikka, että hän ei oikein hyväksynyt olemistansa kaupungissa, ja kuitenkin yhä kaupungissa viipyi, vaikutti, että hänen oli pakko alinomaa näin väitellä itsensä kanssa.
Veli Lönnrotin kanssa olemme vanhat tutut aina niiltä ajoilta, jolloin minullakin oli ilo ja kunnia, vaikka vain oikeastaan sattumalta, olla mukana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa perustamassa. Ei ole sitä miestä tässä maassa, lukuunottamatta ehkä meidän pietistejämme, jotka eivät olisi yhtä mieltä hänen elämäntyönsä suuruudesta.
Kihlauksen kertoi hän myös juurta jaksain ja jatkoksi mainitsi monta monituista perheen salaisuutta, jotka hän näytti tietävän tarkemmin kuin almanakka kuun nousemisen ja laskemisen kesäkuukausina, jolloin kirkkaat yöt himmentävät sen valon. Ei, minulla on jo kiire, lausui hän vihdoin. Hyvästi! Vaan kiire alkoi minullakin olla.
Elsa sanoi sen niin tiukasti, että äitikin sieltä työnsä kesken katsahti ja kysäisi: »Mitä sinä siellä äyhkit?» »Kun on niin sekava vyyhti, ettei kai tahallaan hatuuttamallakaan pahemmaksi saisi. Ei ota juostakseen nimeksikään.» »Onhan sitä vastusta. Minullakin tässä viime nipukassa rupesi estelemään: niidet katkeilevat alinomaa, ovat kuluiksi käyneet», puheli äiti solmiessaan uutta niittä.
»Hm, jaa jaa totisesti ovat Heikkilän asiat olleet jotensakin kummalliset», sanoi hän vihdoin. »Niistä on tiedetty hyvin vähän ja emännän kuolema sattui niin äkkinäisesti. Ja jos nyt sanon oikein sydämeni puhtaaksi, niin, tuotanoin, oli minullakin siihen aikaan samankaltaisia epäluuloja.
Ennen kaikkea tulee sinun olla iloinen siitä, että sinulla on Rita. Niin, se on selvä itsestään. Vaan Ritan kanssa minä en ole sukua. Hän ei ole sama kuin sisar. Arveletko niin, Alfred? Aina meillä on ollut kirkkaita kirjaimia nimessä. Olemmehan usein ennenkin siitä puhelleet? Ja sukulaisemme kaikki ovat he yhtä köyhiä. Ja kaikilla meillä on samanlaiset silmät. Onko minullakin ?
KIRJURI. Vai niin, nyt se siis on tehty, tuo jota niin kauan aikaa olen miettinyt. Vähän kummalliseltahan tuo tuntuu, mutta kuitenkin niin rauhalliselta, niin onnelliselta! Niin, nyt on minullakin joku, joka minusta pitää. Hei vaan, pois tieltä! Nyt on tämä poika kihloissa, hei! Voisinko saada tavata herra postimestaria? KIRJURI. Jahah, kyllä, herra kauppaneuvos.
Minullakin oli köyhät ystäväni, jotka tulivat luokseni ja vuodattivat kyyneleitä, "kun olin niin hyvä" ja minä tunsin aina suloista mielenliikutusta heidän kiitoksistaan. Varsinkin joulun aikaan minä oikein nautin näistä tunteista.
Niitä Pekka katseli ja istahti eräälle mäntyisen kunnaan liepeelle, lähellä rakasta kotiansa, odottamaan yötä, kuin ei olisi viitsinyt valvonta-aikana mennä kotiin. Alakuloisena hän istui, pyhki hikeä otsaltaan ja kuunteli mäntyin raskaita huokauksia raikkaan pohjatuulen puhaltaessa ja mietiskeli tilaansa. "Surmaksi on pahalla valta, minkä minullakin näillä markkinoilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät