Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Waikka Kalle olikin niin iloinen ja ystäwällinen minuakin kohtaan, että olisi luullut wälillämme wallinneen entisen awosydämisen ystäwyyden, oli kuitenkin ikäänkuin jotakin salaperäistä, jota hän olisi tahtonut kaikin mokomin peitellä. Mikä se sitten oli, sitä en minä tiennyt.
MARCIA. Marcia; jaa, se on mun oikea nimeni. CLAUDIO. Kuinka olette joutunut tähän? MARCIA. Nääntyvänä pakolaisena metsistä. CLAUDIO. Mutta tietkäät, että tämä on sen miehen huone, jonka isän te olette murhannut. MARCIA. Sen tiedän. Mutta miellyttääpä minuakin jotain kysyä teiltä. Onko teillä yhtään syytä kiitokseen minua kohtaan? CLAUDIO. Henkeni edestä kiitän teitä.
Ja sitten minä ajattelin, että teillä olisi yhtä hauska ilman minuakin. Teidän täytyy pyhästi luvata, ettette enää milloinkaan sellaisia tyhmyyksiä ajattele. No hyvä, minä lupaan. Tuohon käteen Tuohon käteen! Se oli lämmin, luja käsi.
Minä seisoin aivan likellä häntä ja katselin häntä, vaan kuitenkin hän yhä istui tuossa synkkä-otsaisena mietteissänsä. Hän hykähti niin, kun minä laskin käteni hänen olkapäällensä, että hän hykähytti minuakin. "Sinä yllätät minut", lausui hän melkein vihaisesti, "juuri kuin soimaava haamu!" "Minun täytyi ilmoittaa itseni jollakin lailla", vastasin minä. "Olenko kutsunut sinut alas tähdistä?"
Kerran rupesi minuakin uskottelemaan ja eikö tuo lie itsekin uskonut että rautatien vaunuja vetävät hevoset niinkuin muitakin vaunuja ... ja että ne juostessaan syövät halkoja ... niin sanoi, ihan niin sanoi, vaan minä kun tiesin, mikä niitä vetää, en sanonut mitään ... annoin olla omassa luulossaan... Onhan se vähän semmoinen mies, myönnytteli Ville.
Niin, niin, noin se on minuakin koko ajan torunut, lohdutteli Kustaava Kerttua, joka painoi päätänsä yhä alemmas. Hannes vaan käveli kiivaasti toruen: Ja jos Kerttu olisi saanut palveluspaikan esimerkiksi jossain Porvoossa tai Loviisassa, en minä puhuisi mitään, mutta nyt on hän juuri siellä, missä hän vähin saisi olla. Ei hän ikinä pääse piian nimestä.
GRANSKOG: Oli. Sinun luvallasi, Gertrud. KERTTU nyykähyttää päätään. GRANSKOG: Hän oli hyvä, mutta heikko. KERTTU: Niin, niin. Mitä te sanoittekaan? Minä en oikein kuullut. Ai, te tahdoitte sanoa hyvää yötä. Niin, niin. Minuakin tuntuu väsyttävän. Paljoko kello on? GRANSKOG: On jo myöhäistä. KERTTU: Hyvästi, kiitos käymästä. Missä Alli mahtaa olla, kun hän ei tule jäähyväisiä sanomaan?
Eikö Lauri enää muuta kirjoita? Ei muuta kuin terveisiä paljon kaikille Laurilta itseltään ja Anterolta. Oli siinä kuitenkin sivun laidassa omakätinen tervehdys Anterolta, jota Kaarina ei lukenut: »Ettehän vain jätä kouluaatettanne, vaikka minä olin niin epäkohtelias, etten tullut takaisin, niinkuin lupasin. Mutta osaattehan te saada sen kuntoon yhtä hyvin ilman minuakin.
Kaptenin mentyä matami Torvestad käski Henrietten panemaan maata; Saara aikoi mennä samalla, vaan äiti käski hänen jäämään. "Nyt saat kiittää Jumalaa kaikesta hänen armostansa, Saara!" "Niin, äitini." "Etkö kiitä minuakin?" Saara oli ääneti eikä liikahtanut.
Kirkas on sinulla silmä, katse kaunis ja viaton, et sinä suruja tuone, tuonet marjatuokkosia mailta päivän paistamilta, kuu-luojan kumottamilta. Kysyi tyttö poikaselta: »Miksi ivailet alati, lasket lauseita pahoja, jotka pistävät syvälle minuakin joskus pistät.» Vastas poika neitoselle: »Ihana on ivan säilä säihkyväinen, välkkyväinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät