Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Siellä oli myöskin isoäidille sopiva soppi ja särvintä myöskin, milloin sitä talonväelle oli leivän sai hän köyhäinhoidolta. Ja niin alkoivat vanhan Maijan huolet taas uudelleen, vaan toisessa muodossa huoli lapsenlapsista ja niiden hoidosta, kun miniä kulki töillä taloissa.
Tämä akkakin vertaa toisiinsa tytön sekä miniän elämää: »Niin neito ison kotona, Kuin kuningas linnassansa, Yhtä miekkoa vajoa. Toisin tuon miniä raukan; Niin miniä miehelässä, Kuin vanki Venäehellä, Yhtä vahtia vajoa». Kotona oli tyttö ollut kaikkein lemmikki: »Iso kutsui kuutamaksi, Emo päivän paisteheksi, Veikkosi vesivaloksi, Siskosi siniveraksi».
Kylvyn jälkeen pojat tunsivat itsensä virkistyneiksi viime päivien rasituksista. Pari päivää he olivat oleskelleet vieraanvaraisen tytön mökissä, kun tämän vanhemmat ja heidän seurassaan oleva poika ja nuori miniä tulivat kotiin. He saivat heti kuulla poikien asian ja entiset seikkailut. Näiden omaisista he eivät tienneet mitään.
Marttikin kun on mennyt toiseen taloon mieheksi, niin vaikka hän mielestään elättäisikin minua, niin miniä kohta rienaasi häntä siitä, että eukkonsa tavaraa vaan siten tuhlaa. Pahat puheet vaan syntyisivät. Simo tuli isäkseen. Ei hänestä tämä tavallinen maamiehen työ luokastanut. Kauppaa hänkin kävi, vaan nyt on ollut jo Pietarissa toistakymmentä vuotta.
Vastapäätä minun taloani on niin kutsuttu tulipalon paikka; siinä oli talo, johon kokonainen perhekunta, mummo, miniä ja viisi vunukkaa paloi; nyt lapset kernaimmin leikittelevät siinä, semmoisissa raunioissa on muuten harvinaisia piilopaikkoja. Mustia seiniä myöten kapuilevat punaposkiset pojat, peuhaten ja iloa pitäen.
Siellä kohtasi miniä valmiin, vakautuneen, taipumattoman talontavan, johon hänen oli pakko mukaantua. Ei edes rakastavainen miehensäkään voinut lievittää sitä pakkoa millään omalla myönnytyksellään; sillä hänkin oli saman ankaran patriarkka-vallan alla. Tämä seikka selittää, miksi miniän oloa on Suomen runoissa niin usein verrattu orjan elämään.
Ensi vuotena, kun miniä oli asumassa rauhaisassa kodissa, nukkui talon perhe levollista untansa eräänä pimeänä lokakuun yönä. Silloin lyötiin yhdellä rämäyksellä talon akkunat, kehyksineen päivineen palasiksi, ja kiviä alkoi sataa akkunoista sisälle niin paljon kuin ennätti; usea sisällä olija sai haavoja ja kuhmuja.
Sitä seisahtuivat kaikki katsomaan ja joku sanoi: »Lehmäkinkö niillä on?» Kaikilta pääsi nauru, mutta ruvettiin katsomaan, huomaisivatko talossa-olijat tulijoita, jotta menisivät noutamaan. Samassa he kuitenkin näkivät, että Hetvi, talon miniä, juoksi rantaan ja kohta nähtiin Hetvin isommalla venheellä kuin millä tavallisesti postia haettiin, soutavan järven yli.
Ei sanonut sanaakaan, ei hyvää päivää. Silmät seisoivat kuin valmiina iskemään, ja kasvojen rypyt vuoroin kiristyivät, vuoroin laukeilivat pinnistyksestään. Seisoivat siinä anoppi ja miniä vähän aikaa vastakkain, niin äsähti anoppi: Minkä tähden on kalat kaadettu vasusta ympäri ja toiset jätetty siivoamatta? Marja ei vastannut.
"Sabina", sanoi vanha mies, "olet tänä päivänä niin suruissasi! onko poikani taas huolestuttanut sinua?" "Ah, hyvä Jumala," vastasi miniä kyynelsilmin, "että minun täytyy tähän myötäisen vastauksen antaa. Meillä on niin hyvä ja tuloisa arenti, lapsemme ovat terveet ja saattavat meille ainoastaan iloa, ja kuitenki tämä ei ole miehelleni mieliksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät